tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kehittyy, kehittyy


Olen alkanut tässä hiljalleen huomaamaan, että Karkki on oikeasti kehittynyt lyhyessä ajassa. Se on alkanut kotiutumaan paremmin ja se alkaa olla ratsastaessa oikeasti paljon rennompi. Esimerkiksi tänään meidän valmentaja ratsasti Karkin läpi ja sanoi, että se oli tänään paljon parempi ja saman olen itsekin huomannut. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa eilisestä. Karkki on aikaisemmin ollut säpsympi kentällä ja yrittänyt kyttäillä kaikkea kentän ulkopuolella tapahtuvaa, kuten esimerkiksi tiellä meneviä pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia jne.

Se on myös alkanut jotenkin enemmän luottamaan muhun ratsastajana ja muutenkin, tai ainakin siltä musta tuntuu. Toki kirsikkana kakun päällä on se, että Karkkihan aina kävelee mua vastaan tarhassa ja tuossa muutama päivä sitten jopa hörisi mulle kun menin hakemaan sitä tarhasta. Se hetki oli suorastaan liikuttava, kun toinen kävelee tomerana portille vastaan ja hörisee, vaikka en edes koskaan ole antanut sille esimerkiksi nameja, kun haen sitä tarhasta. Se on aina lähdössä töihin mielellään, kun haen sitä tarhasta. Se on muutenkin aina todella kiinnostunut, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta koskaan aikaisemmin en ole sen kuullut hörisevän. En mulle, enkä kenellekään muullekaan. Se on varsinainen sydänten murskaaja.


Mutta siihen itse ratsastukselliseen puoleen. Karkki on alkanut olemaan paljon rennompi ja se reagoi entistä paremmin mun apuihin, puhumattakaan siitä, että siitä on alkanut löytymään täysin erilaisia "vaihteita". Se ei enää ole niin pahasti etupainoinen ja paina kädelle, vaan liikku oikeasti enemmän omalla moottorillaan. Myöskin väistöt alkavat sujua, kuten niinkin yksinkertainen asia, kuin suorana kulkeminen. Kun muistaa itse alusta asti ratsastaa Karkin kahden ohjan ja pohkeen väliin, Karkki oikeasti toimii. Se ei mene enää matona, jolta välillä karkaa etu -tai takapää eri uralle. Se oikeasti kulkee suorana ja reagoi kaikkeen mitä pyydän. Se kykenee myös lyhentämään ja pidempään askeltaa, ilman että pää nousee taivaisiin ja se karkaa mun avuilta. On hienoa huomata, että se on oikeasti kehittynyt noin lyhyessä ajassa.

Toki hirveästi en siltä eriasioita vaadi joka kerralla, vaan tehdään hommia "pala palalta" ja ylläpidetään sitä rentoutta sekä hyvää fiilistä kummallakin. Parempi edetä pikkuhiljaa, kuin liian nopeasti ja ottaa takapakkia. Siksi on hyvä ottaa myös niitä selkeästi kevyempiä päiviä sekä pikkulomia, vaikka ne ei-ennalta suunnitellut lomat vähän omaa mieltä ja omaatuntoa kaihertaakin. Mutta nuoren kanssa ne lomat ja kevyet päivät, sekä vapaat ovat vain hyvästä. Tai nuoren ja nuoren, onhan Karkki jo 6-vuotias, mutta ikäistään astetta enemmän jäljessä. Innolla kuitenkin odotan, millaisella tasolla Karkki on ratsastuksellisesti esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden päästä.


Postauksen kuvat © aaveen.net

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aika kuluu kuin siivillä


Siitä on jo viikko, kun viimeksi kirjoitin postauksen. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Tällä kuluneella viikolla en hirveästi ehtinyt normaalisti hevostella, mutta kerkesimme Karkin kanssa sentään maanantaina kouluvalmennukseen. Tarkoituksena oli alunperin pitää valmennus kentällä, mutta sää ei oikein suosinut meitä, joten olimme suosiolla maneesissa. Itse valmennus meni omasta mielestäni oikein nappiin, vaikka Karkki alkuun kyttäilikin valmentajan koiraa ja homma meinasi mennä "reisille". Onneksi valmentajan hyvillä ohjeilla päästiin kyttäyksestä yli (lue: minä pääsin ja ratsastin, en jäätynyt) ja saatiin hommat luistamaan.

Teimme ihan perusjuttuja ja Karkki oli kokoajan hyvin kuulolla sekä miellyttävä ratsastaa. Se kulki lähes koko valmennuksen ajan todella rentona, eikä esimerkiksi painanut kädelle tai jännittynyt niskastaan. Sain valehtelematta ensimmäistä kertaa Karkin oikeasti toimimaan kunnolla ja kulkemaan täysin rentona. Kyllä kieltämättä usko itseeni nousi hieman, kun sain sen kulkemaan niin kivasti. Harmi vain, etten saa sitä yksinään ratsastellessani kulkemaan yhtä hyvin, sillä tuppaan vähän lintsaamaan kun kukaan ei ole "potkimassa persiille". Kuten myös Karkkikin. Tuppaa siis lintsaamaan, jos siltä ei mitään oikeasti pyydä.


Tiistaina puolestaan Ada juoksutteli Karkin, jottei se jäänyt seisomaan. Oli ollut melkoisen virtaisi, ei ihan edellisen päivän valmennuksen jälkeen olisi uskonut. Karkilla alkaa selkeästi olla joko kevättä rinnassa tai kunto noussut, jompi kumpi. Keskiviikkona Karkki taisi saada vapaapäivän, kun en ainakaan omien muistikuvieni mukaan muista tehneeni sen kanssa mitään erikoista. Tämän siitä saa, kun on kirjoittanut blogiin viimeksi viikko sitten. Kaikkea ei vaan voi muistaa (etenkin kun mun epilepsialääke selkeästi syö mun muistia..). Torstaina puolestaan oli tarkoitus mennä sen kanssa puomeja, mutta päädyinkin menemään sileällä. Kentällä ei ollut torstaina vielä puomeja, joten siitä syystä menin sileällä. Kerkeää sitä puomeja mennä myöhemminkin ja ratsastella taas ensi syksynä maneesissa. Mitä sitä turhaan mennä sinne hinkuttamaan, jos ulkonakin voi mennä! Torstaina kävimme myös ensimmäistä kertaa selästä käsin yksin heittämässä pienen maastolenkin. Olihan se kieltämättä alkuun vähän jännää, mutta rohkeasti Karkki lopulta meni.

Perjantaina oli tarkoitus mennä Karkin kanssa työskentelemään sileälle, mutta migreeni yllätti ja päätti toisin. Karkki saikin siis toisen vapaan. Onneksi kuitenkin eilen Karkki pääsi maastoilemaan, kun kaveri pyysi Karkkia lainaksi maastoreissulle. Itsellä ei ollut (vieläkään!) mikään maailman parhain olo, joten tottakai suostuin. Onhan se kiva, että Karkki pääsi taas kunnolla maastoilemaan. Tosin pakkohan mun oli tallille silti raahautua, moikkaamaan ponia. Tänään puolestaan juoksutin Karkin melko kevyesti.


Toivon todellakin, että ensi viikko sujuu paremmin ja päästään oikeasti menemään kunnolla sileällä. Sekä myös menemään niitä puomeja sekä maastoilemaan. Tai ylipäätänsä tekemään kaikkea monipuolisesti, ilman mitään ylimääräistä kiirettä tai omaa sairastumista, esimerkiksi migreeniin. Toki eihän tällainen kevyempi viikko ole Karkille haitaksikaan, hyväähän se vain tekee. Mutta silti, olisi kiva päästä taas tavoitteellisesti tekemään hommia. Tällä viikolla meillä ei välttämättä ole kouluvalmennusta, sillä valmentaja on reissussa. Mutta heti kun hän kotiutuu reissusta ja saa sopivan raon meidän valmennukseen, niin me mennään. Toivottavasti saisin seuraavalla kerralle teillekin vähän kuva -ja videomateriaalia meidän valmennuksesta!

Miten teidän kulunut viikko on sujunut?

Postauksen kuvat © aaveen.net

torstai 19. huhtikuuta 2018

Vieläkö on villihevosia?

Kuvista suuret kiitokset aaven.netin Mintulle!
Mikä kuvista on sinun suosikkisi?

1

2

3

4

5

6

7

8

9