lauantai 12. toukokuuta 2018

Niin kiva, että melkein itkettää


Jopas sitä on taas vierähtänyt reilusti aikaa viimeisimmästä postauksesta, melkein jo viikko. Mulla ei ollut tarkoitus pitää näin pitkää väliä postauksien suhteen, mutta koska ulkona helli kesäiset ilmat, ei tullut hirveästi koneella oltua. Mutta selittelyt sikseen ja palataan takaisin itse asiaan.  Kun mentiin viime viikonloppuna suhteellisen raskaasti, palauttelin Karkkia maanantaina maastolenkillä ilman satulaa ja tiistaisiksi Karkki sai vapaapäivän, jolloin vietin itse aikaa järvellä lilluen. Koska unohdin levittää sitä aurinkorasvaa säärini tiistaina, muuttui keskiviikkoinen liikutus pelkäksi juoksutukseksi ja torstainen kouluvalkku ratsutukseksi. En pystynyt pukemaan ratsastushousuja, saatika saappaita, sen verran kipeänä oli sääret. Ne hohkaa edelleen punaisena, mutta sietää jo paremmin kosketusta vaatteista ja saappaista, joten eilen pystyin pistämään "pitkästä" aikaa ratsastushousut jalkaan ja vetämään kivan koulutreenin Karkin kanssa. Painosanalla kiva, sillä se oli todella hyvillä säädöillä valmentajan jäljiltä ja itse sai oikeastaan vain nautiskella. Ainakin aluksi, kunnes meinasi lämpö hyydyttää armaan ratsuni.


Eilen tein niinkin taktisen vedon, että vaihdoin Karkille kuolaimen, keskusteltuani torstaina valmentajan kanssa kuolainvalinnoista. Itse olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, ettei tuo feikkivisioni ole Karkille se kaikista parhain mahdollinen, joten olen vaihdellut sen ja tavallisen kolmipalan väliltä. Aikaisemmin kolmipalakaan ei tuntunut hyvältä, mutta tänään se tuntui poikkeuksellisen hyvältä, kun säädin kuolainta "alemmaksi". Laitoin sitä reiän löysemmälle mitä normaalisti ja se tuntui paljon paremmalta. Toki kaikkihan voi johtua vain siitä, että valmentaja läpiratsasti Karkin torstaina ja siksi se oli nyt kolmipalallakin hyvä. Toisaalta taas sanotaan, että se on ihan sama mitä suussa on, ratsastajan käsi merkitsee. Sekin on totta, mutta kyllä silläkin on oikeasti merkitystä, mitä siellä suussa on. Vai onko mitään. Sitäkin olisi kiva testata Karkin kanssa, ihan vain vaikka höntsäilyn yhteydessä.

Mutta katsotaan onko kolmipala vielä hyvän tuntuinen esimerkiksi muutaman päivän päästä vai oliko kaikki vain tosiaan kiinni siitä, että se on edellisenä päivänä läpiratsastettu. Eilen oli suoranainen nautinto ratsastella, kun ei tarvinnut liiemmin Karkin kanssa keskustella mun avuista, vaan se oli kokoajan siinä. Se kuunteli ja toimi lähes moitteettomasti, mitä nyt meinasi alkuun olla vähän löysä.


Karkki oli kuitenkin hyvin kuulolla, vaikka olikin löysä. Ravissa se lähti todella kivasti etenemään, eikä hetken päästä löysyydestä ollut tietoakaan. Se kuunteli kumpaakin pohjetta sekä ohjaa, se oli kahden ohjan ja pohkeen välissä, kuten kuuluukin. Sen kanssa olisi voinut jatkaa ravailua vaikka hamaan tappiin asti, mutta päätin pitää treenin suht lyhyenä. Laukassakaan ei tuntunut olevan juuri ongelmaa, paitsi myötäys. Hetkittäin Karkki tuli taas kivasti mun ohjien ja pohkeiden väliin ja hetkittäin se karkasi avuilta. Se oli kuitenkin kovasti menossa, joten annoin sen laukata suht reippaasti eteen, sen enempiä himmailematta. Pääasia oli, että kummallakin jäi hyvä fiilis ja laukat nousi kumpaankin suuntaan todella napakasti. Nostot ovat aikaisemmin olleet ne ongelmakohdat, kun itse hyökkään eteen. Nyt se on vähän alkanut vähenemään ja kykenen muutenkin istumaan Karkin laukassa paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Se on jo mulle itsessään työvoitto/saavutus laukan suhteen, hiljalleen voin alkaa vaatia itseltäni ja Karkilta lisää.

Kokonaisuudessaan olin oikein tyytyväinen meidän treeniin ja Karkki tuntui todella kivalta, vähän meinasi itkettään, kun se oli niin kiva. Toki koko treenin kruunasi kuitenkin meidän mutamäkilaukat, jotka käytiin ottamassa ensimmäistä kertaa Karkin kanssa. Meidän tallin vieressä menee siis sellainen mäki, jota kutsutaan mutamäeksi, joka ei kyllä oikeasti ole mutainen.




Postauksen kuvat © Iiris

4 kommenttia:

  1. Meillä vaikutti paljon toi kuolaimen lasku hevosen ratsastettavuuteen. Oli aina jopa vähän löysällä kuolain ja sillon toimi parhaiten. Samoin jos laitto alaturpahihnan niin oli ihan kuin puupökkylä, mutta kun otti pois niin oli todella kiva ja pehmeä ratsastaa. Joskus pienetkin jutut voivat auttaaa varsinkin herkemmän hevosen kanssa. Hyvää Kevättä ja kesää sulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Se oli oikeasti sentistä kiinni, että kuolain oli Karkin mielestä oikeassa kohdassa. Ja on yhä. Ei ollut vain tuurista tai valmentajan läpiratsastuksesta kiinni.

      Hyvää kevättä ja kesää myös sulle! :)

      Poista
  2. Onnistumiset ratsastuksessa ovat kyllä parhautta, varsinkin, kun poni tai hevonen kulkee koko treenin ajan todella mukavasti. Tuo mäkilaukkailu kyllä kiinnostaisi kyllä itseäni ja se voisikin olla mielenkiintoista. Toivottavasti pääsisinkin vielä jossain vaiheessa tekemään niin, jospa, jopa tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä! Niistä onnistumisista saa paljon motivaatiota/jaksamista niihin huonompiinkin treeneihin/hetkiin. :)

      Kannattaa ehdottomasti, jos jossain on vaan mäki (missä saa myös laukata..), tekee hevoselle todella hyvää. Joutuu ponnistamaan enemmän takaosallaan, kuten myös mäkien kiipeilyssä ihan käynnissäkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.