tiistai 15. toukokuuta 2018

Pilvilinnoissa leijuen

13.5. - © Janna

Meillä on todella kivaa Karkin kanssa, tehdään kaikkea hauskaa ja kivaa. Kaikki tuntuu juuri nyt ihanalta ja täydelliseltä, leijun itse jossain pilvilinnoissa just nyt. Tuntuu, ettei mikään voi horjuttaa tätä fiilistä, mutta pessimistinä tiedän, että pilvilinnoista tullaan jossain kohtaa alas ja lujaa. Sitä ennen kuitenkin nautitaan tästä ja eletään tässä hetkessä. Ollaan onnellisia. Kuten eilen tallikaverini totesi, musta näkee, että mä olen onnellinen. Ja sitä mä tosiaan olen. Onnellinen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tuntuu että meillä on Karkin kanssa tietynlainen yhteys. En osaa selittää, mutta sen vain tuntee. Tai sitten kuvittelen koko jutun.

Karkin kanssa uskallan tehdä niitä asioita, mitä en aikaisemmin uskaltanut tehdä kuin yhden hevosen kanssa. Uskalsin luottaa siihen kyseiseen hevoseen ja uskallan luottaa nykyään myös Karkkiinkin. Karkissa on vain sitä jotain, mikä vei mennessään. Se on luotettava, sydämmellinen ja täydellinen just mulle. Tämä kyseinen hevonen, johon aikaisemmin luotin kuin kiveen, oli Waltsu. Se oli mulle se the hevonen. Mutta valitettavasti jouduin sanomaan ikuiset hyvästit Waltsulle viime vuoden toukokuussa, kuten moni varmasti tietääkin. Enää reilu viikko ja sitten tulee täyteen vuosi siitä, kun Waltsu nukkui ikiuneen. Tässä vajaassa vuodessa on ehtinyt tapahtua todella paljon, niin hyvää kuin pahaakin. Paras asia/teko oli ehdottomasti Karkin kanssa yhteistyön aloittaminen ja sen omaksi ostaminen. Ja kyllä, Karkki on nykyään mun oma. Tosin jos ihan pilkkua viilataan, Karkki on puoliksi mun ja pikkusiskoni. Karkki on oiva alkeishevonen pikkusiskolleni, kun sen aika koittaa.

15.5. - © Iiris

Karkin kanssa on päästy paljon etenemään siitä, kun se tuli mulle. Olen päässyt enemmän "sisään" siihen, miten Karkki toimii ratsastuksellisesti ja saadaan kokoajan vain enemmän ja enemmän parempia pätkiä. Niistä pätkistä olen onnellinen ja erittäin tyytyväinen. Kaiken ei tarvitse olla siinä suhteessa heti täydellistä, sillä tärkeintä on ne pienet onnistumiset, jotka kantaa pitkälle. Ihan kuten olen aina sanonutkin. Tämä päivä oli varsin hyvä esimerkki siitä, että miten paljon Karkki antaa oikeasti itsestään. Se teki kaiken mitä pyysin, samantien. Sain ensimmäistä kertaa ratsastettua laukkaa eteen ja sen jälkeen "koottua", ilman turhia rikkoja tai epämääräsiä askelia. Otettiin todella pieni pätkä "kokoamista", että sain sitä vähän suoremmaksi eikä se kaatuisi heti seuraavassa kulmassa/lyhyellä sivulla mun  sisäpohjetta vasten. Otin ihan pieniä pätkiä kerrallaan, ettei Karkki väsyisi liiaksi. Tämän kaiken tein pääosin istunnalla, nyt kun on päässyt itse enemmän jyvälle omasta istunnastani ja oppinut istumaan paremmin Karkin laukassa. Kiitos meidän ihanan ja hyvän valmentajan, ollaan edetty lyhyessä ajassa nopeasti. Häneltä olen saanut paljon uusia oivalluksia todella yksinkertaisinkiin asioihin, joita olen itse pitänyt itselleni vaikeina.

13.5. - © Janna

Koska Karkki oli tänään ja muina päivinä hyvä ratsastaa, kävimme luonnollisesti tänään laukkaamassa mutamäen. Aivan kuten äitienpäivänäkin, tosin silloin kävimme myös laukkaamassa kevyesti pienen peltotien pätkän. Karkki lähtee yleensä mutamäessä melko reippaasti ja tykkää, kun pääsee menemään reippaasti. Se on hyvää vaihtelua ja mielenvirkitystä niin Karkille kuin mullekin. Mielelläni lähtisin Karkin kanssa myös maastoon, mutta meillä ei hirveästi ole sellaisia maastoreittejä, missä pääsisi myös ravaamaan ja laukkaamaan. Sitä me kummatkin tarvittaisiin, kuten myös niitä käyntilenkkejäkin. Karkin kanssa olen saanut lyhyessä ajassa paljon itsevarmuuttaa ja nytmaastoilu suorastaan houkuttaa, mikä on oikeasti aikamoinen ihme, kun vertaa parin viikon takaiseen hannailuuni, kun maastoon piti lähteä. Aikoja sitten jännitin jostain syystä myös ilman satulaa menoa ja en sitä mielellään tehnyt, mutta niin mä vaan eilen Karkilla köpöttelin ilman satulaa. Tässä sen huomaa, luottamuksen nimittäin. Pystyn luottamaan Karkkiin.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut myös minunkin puolesta. On varmasti upeaa omistaa oma hevonen ja varmasti vielä upeampaa, kun saa rakennettua hevosta kohtaan yhteyttä sekä luottamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Tämä on mun kohdalla "jo" kolmas oma hevonen, joten siitä upeudesta en enää niin tiedä. Enää ei tule samanlaista fiilistä, kun ensimmäinen oman hevosen ostaessa. Nykyään se tuntuu oikeastaan aikalailla "arkipäivältä", että on se oma hevonen. Ei osaa olla enää ilmankaan, kun sellaisen on ensimmäisen kerran hommannut.

      Mutta oikeassa olet siinä suhteessa, että on hienoa/upeaa ostaa nuori hevonen, josta voi yhdessä valmentajan kanssa tehdä omanlaisensa. Tosin Karkki on muutenkin niin kiltti ja mutkaton hevonen, että se oppii nopeasti ja suht helposti. Sen kanssa toivon mukaan päästään vielä pitkälle, kummassakin lajissa. Tai ainakin niin pitkälle kuin omat rahkeet riittää! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.