tiistai 7. elokuuta 2018

Uutta taktiikkaa työstämässä

© Veera K / VK hevoskuvaus

Olen aina ollut ihminen, joka ottaa ensin työstää vain vähäsen käyntiä alkukäyntien jälkeen ja sitten siirrynkin jo ravailemaan. Mutta viimeisemmän kouluvalmennuksen jälkeen aloin ottamaan aivan uudenlaista taktiikkaa käyttööni. Aloitin alkukäyntien jälkeen tekemään enemmän juttuja käynnissä ja painottaen sitä, että Karkki kulkee käynnissä suorana ja liikkuu tasaisesti eteen kummastakin pohkeesta, ilman pungerrusta tai kanttausta. En olisi uskonut, että näin pienellä muutoksella voisi saada melkoisia ihmeitä aikaan. Me ollaan tehty käynnissä loivaa kiemuraa, jossa ikään kuin varmistelen, että Karkki varmasti tulee läpi kummastakin pohkeesta sekä väistöjä, jonka avulla saan sitä paremmin suoraksi. Se on oikeasti auttanut, kun olen panostanut enemmän käyntityöskentelyyn ja vasta sitten siirtynyt raviin. Karkki ravaa nykyään eri tavalla, kuin ennen kun aloitin harjoittaa tätä pidempää käyntityöskentelyä. Tai eri tavalla on ehkä väärä sana, mutta reagoi mun apuihin eri tavalla, nopeammin. Mitä en olisi ihan heti uskonut, mutta näin sitä vaan oppii ajan saatossa paremmin sen, mikä toimii juuri sillä omalla hevosella. Kaikkihan ei toimi kaikilla ja se on sanomattakin selvää.

Eikä se pidempi käyntityöskentely auta pelkästään raviin, vaan myös laukkaan. On helpompi saada Karkkia työstettyä ja toimimaan laukassa, kun olen saanut sen paremmin läpi käynnissä. Tässä se taas nähdään, ei ole oikotietä onneen. Ei varsinkaan Karkin kanssa, sen kanssa kaikki pitää tehdä maltilla ja rauhassa, kun on vielä melkoinen raakile. Tosin ei enää niin raakile, mitä oli mulle tullessaan. Se on edennyt siitä aivan huimasti. Kuten olen aikaisemmin maininnutkin. Olisi melkein pitänyt ottaa alkuajoista ihan videoita ja verrata sitä "tämän päivän" menoon, olisi ollut hienoa huomata, miten hevonen on muuttunut ja kehittynyt.

© Veera K / VK hevoskuvaus

Karkin kanssa moni muukin asian on ollut aivan erilaista nyt viime aikoina, mitä aikaisemmin. Nyt kun ollaan päästy maastoilemaan, olen huomannut siitä erään uudenlaisen seikan. Se on omalla tavallaan todella rohkea maastoillessa ja menee mielellään ekana, mutta silti sitä tietyt asiat vielä jännittävät. Viimeksi menimme maastossa samaa reittiä, mitä olemme ennenkin mennyt, mutta vastakkaiseen suuntaan. Se oli Karkille melkoinen järkytys, monesti se yritti pysähtyä ja peruuttaa, kun niin kovasti pelotti. Ja yllättäen, kun takana tuleva kaveri menee ohi, Karkki unohtaa jännittävän asian ja menee kaverin edelle. Se ei mielellään kulje kaverin takana, etenkään jos kaverilla on hitaampi käynti. Se mielellään kävelee reippaasti edellä, vaikkakin saattaa kohdata edessä jotain jännää.

Olen itse pyrkinyt paljolti kehumaan sitä äänellä ja rapsuttamaan kaulasta, kun se kävelee jonkun jännän asian ohi. Pyrin antamaan sille kokoajan pitkät ohjat, enkä ota ohjia kunnolla käteen, vaikka huomaisinkin Karkin jännittyvän. Jotkut sanovat varmasti, että täysin hullua ja vastuutonta, mutta itse olen huomannut sen toisin. Kun annan Karkin mennä pitkällä ohjalla, kehun ja rapsutan sitä, se useimmiten lakkaa jännittämästä. En tiedä miten muilla on tämän asian suhteen, otatteko te ohjat jos hevonen jännittyy maastossa vai annatteko ohjien olla pitkänä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.