tiistai 11. syyskuuta 2018

Aika menee siivillä

© Milla H.

Johan se viikonloppu taas meni yhdessä hujauksessa ohi, puhumattakaan viimeisestä parista viikosta. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut menevän hirveässä sumussa ja kiireessä, jonka vuoksi blogi on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Kun yöllä kahden aikaa pistää päänsä tyynyyn ja herää aamulla viimeistään klo 8, ei ole blogi päällimmäisenä mielessä. Siihen kylkeen kun otti vielä pienen syysflunssan, niin avot! Onneksi kuitenkin kaikki ylimääräinen säätö on poissa pelistä, joten voi keskittyä normaaliin arkeen, tallin, työn, blogin ja perheen parissa. Onneksi myös kaikki Karkin pakolliset "huollot" alkaa olla mallillaan ja kohta voidaan taas jatkaa normaaleja treenejä. Karkilla oli eilen raspaus ja tänään kengitys, jonka jälkeen voidaan jatkaa samaan malliin, ennen parin kuukauden päästä olevaa hierontaa. Suustakaan ei onneksi löytynyt mitään pientä terävöitymistä kummempaa, joten tämä päivä me vielä käveltiin kevyesti ja sen jälkeen jatketaan normaalia arkea. En muutenkaan odottanut, että Karkin suusta mitään ihmeellistä löytyisi, sillä se raspattiin edellisen kerran huhtikuun alussa. Raspausväliä ei tosiaan ehtinyt kertyä kuin reilu viisi kuukautta. Sovittiin eläinlääkärin kanssa silloin, että katsotaan alkuun sillä puolen vuoden välillä, kun en tiennyt milloin Karkki oli edellisen kerran raspattu. Nyt kuitenkin sovimme, että pidennetään raspausväliä 1-1,5 kuukaudella. Uskon, että sellainen reilun 6-7,5 kk väli olisi Karkille sopiva. Mutta katsotaan nyt, ensi kerrallahan sen sitten näkee.

Olin eilen kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, ettei Karkki saanut eilistä päivää varsinaisesti vapaaksi, vaan pääsi kentälle juoksemaan villinä ja vapaana. Tosin loppuun tehtiin vähän maastakäsin juttuja ja Karkki hiffasi hommat nopeasti. Vapaana ollessaan se myös hienosti kuunteli mun ääniapuja ja siirtyi pyynnöstä askellajista toiseen. Vaikkakaan Karkki ei meinannut alkuun tajuta, että miksei se vaan voi vetää häntä tötteröllä laukkaa pitkin kenttää, tylsää ja mälsää. Piti kuunnella ihmistä, joka seisoi keskellä kenttää. Tänään oli vielä tylsempää, kun pitää vaan kävellä. Käytiin maneesissa kävelemässä ilman satulaa about 45 minuutin verran. Tällainen höntsäily teki ainakin mulle hyvää, etenkin kun poikkeuksellisesti sain viime yönä unta vain reilut 3 ja puoli tuntia. Kummasti sitä kuitenkin tallilla piristyi!


Huomenna jatkamme Karkin kanssa kuitenkin tutulla kaavalla eli sileän työskentelyllä, valmistautuen perjantaiseen kouluvalmennukseen. Sitä ennen on kuitenkin vielä torstaina vuorossa Karkin läpiratsastus, jotta voin taas matkustella perjantaisella koulutunnilla ja nauttia mun kivasta sekä helposta hevosesta. Eikun hetkonen, ei. Helppohan Karkki ei tosiaan ole, vaatii ratsastajalta paljon, mutta kiva se on ja kiltti. Vaikka välillä onkin vähän poni ja ilmaisee omia mielipiteitään tiettyihin juttuihin.

Täytyy saada perjantaina mahdollisimman hyvä tatsi Karkkiin, jotta voi mennä hyvillä mielin maanantaina estetunnille, uuden opettajan valvovan silmän alle. Innolla odotan, että mitä saadaan maanantaina aikaiseksi ja mitä tykkään tästä meidän uudesta opettajasta. Ainakin henkilökemiat sen kanssa noin niin kuin muuten natsaa, mikä on aina hyvä juttu. En vaan itse yksinkertaisesti voi käydä sellaisen ihmisen tunneilla/valmennuksissa, jos en tule ihmisen kanssa muuten toimeen tai meidän "hevosnäkemyksissä" on todella räikeitä eroja. Mutta onneksi kaikki ihmiset on erilaisia, kuten myös opettajat. Kaikki ei vaan sovi kaikille. Tältä kyseiseltä estetunnilta tuskin tulemaan saamaan materiaalia, kun se on klo 10. Mutta jospa sitä jatkossa saisi esteiltäkin lisää materiaalia, niin olisi helpompi puretua asiaan. Itseäni ei jotenkaan inspiroi kirjoittaa, jos ei ole kuvamateriaalia.

2 kommenttia:

  1. Hienon näköinen Karkki! Tsemppiä teille kaikenlaisiin treeneihin, innolla odotan uusia postauksia :)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.