keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Astetta pirteämpää ilmettä!


Mitä tykkäätte blogin uudesta ilmeestä? Sen meille tälläkin kertaa loihti ihana Janita, suuret kiitokset! Päädyin tällä kertaa tähän vähän astetta pirteämpään ulkoasuun, joka sopii myös talveen, kunhan se talvi sieltä joskus tulisi. Vähän kuitenkin väriä synkän syksyn keskelle! Noin muutenhan meillä näyttää olevan varsin synkkä aika menossa, kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tai mistä tätä vyyhtiä lähtisi nyt oikein purkamaan, mutta yritetään vähän kertailla parin päivän menneitä tapahtumia.

Kaviopaise on tosiaan nyt pois suljettu, samoin murtuma. Jäljellä on ohut antura, joten kumpaankin etuseen laitettiin pohjalliset ja tähän toiseen jalkaan, jota ontui, laitettiin myös täyte. Mutta. Jalka on alkanut paranemaan, mutta yhä se on epäpuhdas kaarteissa (aikaisemmin ontui myös suoralla). En enää tosiaan tiedä, mitä nyt tulee tapahtumaan jatkon kannalta. Mua pelottaa ihan äärettömästi, että jos se ei ole perjantaihin mennessä puhtaampi, vaan menee pahemmaksi, on meillä edessä uusi klinikkareissu. Alkaa olla turhautuminen ja epävarmuus aika korkealla, vaikkakin moni koittaa mua kovasti lohduttaa. Itse kuitenkin pelkään pahinta, kuten aina. Pessimisti ei pety.

Vaikka kuinka sanotaan, että onhan se mennyt jo parempaan päin, niin itselleni se ei riitä. En vaan kestä katsoa sitä ja pelätä mitä seuraavaksi. Alkaa jo vähän miettimään, että onko tämä harrastus tämän arvoista. Toki sairas eläin pitää hoitaa, mutta entä sitten. Mitä jos tulee jotain isompaa ja pahempaa. Näitä mä kuitenkin pohdin ja murehdin, iltaisin/öisin se menee vain pahemmaksi ja unen saaminen on ajoittain todella vaikeaa.

© Villa Vesanto

En tiedä olenko ainoa, joka murehtii näin paljon asioita etukäteen vai onko kenties muita, jotka murehtii yhtä paljon asioita? Jos on, niin laittakaa ihmeessä kommenttia alas, voidaan murehtia asioita yhdessä!

4 kommenttia:

  1. Tossa on se suurin syy miksei mulla ole enää omaa hevosta :( Jatkuva stressi siitä, että onko se ylipäätään hengissä enää. Ihanan helpottavaa käydä vain ratsastuskoulussa yksityistunneilla, vailla huolia.

    Tsemppiä, kyllä teitä nyt koetellaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, ne tosiaan tulee tarpeeseen.

      Mutta sanoppa muuta. Tää yksilö kun on osottautunut muutenkin varsin tapaturma alttiiksi yksilöksi, niin on hirveä stressi/ahdistus, että mitähän seuraavaksi. Toivottavasti tää muuttuisi tästä vielä iloksi.

      Poista
  2. Kyllä tätä lajia harrastaessa saa murehtia koko ajan. Jossei syystä, niin sitten syyttä. Joka kerta kun Pallura on ratsastaessa vähääkään huono niin alkaa kaiken maailman kauhuskenaarito pyöriä mielessä. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä niin totta! Tässä lajissa tulee ihan vainoharhaiseksi. :'D

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.