keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Joko nyt päästäisiin takaisin normiarkeen?

© Villa Vesanto

Nyt alkaa vahvasti näyttämään siltä, että me oikeasti kohta päästään hiljalleen takaisin normiarkeen kiinni. Käväistiin tosiaan perjantaina pikavisiitillä klinikalla, jossa paljastui ontuman syyksi ohuet anturat ja ruhje/mustelma. Ei siis mitään sen vakavampaa, eikä kuvissa edes näkynyt sitä paisetta, mitä alkuun epäiltiin. Mulla alkoi pääkoppa totaalisesti hajoamaan siihen, että hetkittäin Karkki käveli paremmin ja välillä huonommin, joten sen takia lähdettiin niin "äkistä" klinikalle, en vain kestänyt katsoa sitä ja eläinlääkärikin totesi, että tänne vaan, niin saadaan tutkittu paremmin. Klinikka reissulta sai taas lähteä laihemman rahapussin, mutta kepeämmän mielen kera. Kaviossa ei ollut edelleenkään murtumaa, paisetta eikä esimerkiksi merkkiä kaviokuumeesta. Siellä oli vain ohutta anturaa ja pelkkä ruhje. Onneksi.

Toki kaikenhan sen kruunaa, ettei Karkki ole ollut minkäänlaisella kipulääkityksellä perjantain jälkeen, sillä eläinlääkäri käski lääkitä vain, jos menee todella pahaksi. Ja simsalabim! Se ei ontunutkaan enää sunnuntaina. Kappas, kappas. Tämä kaikkihan alkoi sitä edeltävänä sunnuntaina (eli 4.11.) ja ruhje paranee viikossa tai parissa, joten se käy järkeen, että sunnuntaina Karkki liikkui puhtaasti. Maanantaina soittelinkin jo klinikalle ja kyselin, että kävelytänkö vielä viikon varuiksi vai miten toimin, kun itselle jäi vähän epäselväksi. Saatiin siis jo maanantaina lupa aloittaa kävelyt selästä käsin ja alkaa hiljalleen lisäämään rasitusta. Kuitenkin niin, että mikäli jalka menee jostain syystä huonoksi, pitää ottaa takapakkia ja olla yhteydessä klinikalle. Mikä nyt on sanomattakin selvää.


Mua sinänsä vähän jopa huvittaa ja samalla kauhistuttaa kirjoittaa tätä, koska pelkään, että kohta saan taas kirjottaa, että onnutaan tai muuta vastaavaa. Mutta nyt on kuitenkin pakko keskittyä siihen hyvään tosiasiaan, että Karkki oli tänään kävellessä puhdas. Toki voihan tätä blogia aina pitää vaikka saikkulaisen sairaspäiväkirjana, jossei muuta. Pääosin kuitenkin haluaisin kirjoittaa blogia ihan muista syistä, enkä kertoa miten me taas sairastellaan tai muuta vastaavaa. Mutta nämä vaan nyt kuuluu elämään ja tähän harrastukseen, näiden eläimien kanssa ei koskaan voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Me kuitenkin varmuuden vuoksi kävellään vielä perjantaihin asti maastakäsin (jo ihan siitäkin syystä, että jos laskeudun astetta pahemmin alas satulasta, syystä tai toisesta, ei tarvitse hakea saikkua tai olla töistä pois), jonka jälkeen meinasin kavuta selkään ja vähän tunnustella mikä on meininki. Jos jalka näyttää "vihreää valoa", uskallan alkaa asteittain nostamaan rasitustasoa ja päästä tekemään taas niitä juttuja, mitä tehtiin ennen sairaslomaa. Puhumattakaan tietysti valmennuksista jne., mutta ensin nyt parannellaan rauhassa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Astetta pirteämpää ilmettä!


Mitä tykkäätte blogin uudesta ilmeestä? Sen meille tälläkin kertaa loihti ihana Janita, suuret kiitokset! Päädyin tällä kertaa tähän vähän astetta pirteämpään ulkoasuun, joka sopii myös talveen, kunhan se talvi sieltä joskus tulisi. Vähän kuitenkin väriä synkän syksyn keskelle! Noin muutenhan meillä näyttää olevan varsin synkkä aika menossa, kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tai mistä tätä vyyhtiä lähtisi nyt oikein purkamaan, mutta yritetään vähän kertailla parin päivän menneitä tapahtumia.

Kaviopaise on tosiaan nyt pois suljettu, samoin murtuma. Jäljellä on ohut antura, joten kumpaankin etuseen laitettiin pohjalliset ja tähän toiseen jalkaan, jota ontui, laitettiin myös täyte. Mutta. Jalka on alkanut paranemaan, mutta yhä se on epäpuhdas kaarteissa (aikaisemmin ontui myös suoralla). En enää tosiaan tiedä, mitä nyt tulee tapahtumaan jatkon kannalta. Mua pelottaa ihan äärettömästi, että jos se ei ole perjantaihin mennessä puhtaampi, vaan menee pahemmaksi, on meillä edessä uusi klinikkareissu. Alkaa olla turhautuminen ja epävarmuus aika korkealla, vaikkakin moni koittaa mua kovasti lohduttaa. Itse kuitenkin pelkään pahinta, kuten aina. Pessimisti ei pety.

Vaikka kuinka sanotaan, että onhan se mennyt jo parempaan päin, niin itselleni se ei riitä. En vaan kestä katsoa sitä ja pelätä mitä seuraavaksi. Alkaa jo vähän miettimään, että onko tämä harrastus tämän arvoista. Toki sairas eläin pitää hoitaa, mutta entä sitten. Mitä jos tulee jotain isompaa ja pahempaa. Näitä mä kuitenkin pohdin ja murehdin, iltaisin/öisin se menee vain pahemmaksi ja unen saaminen on ajoittain todella vaikeaa.

© Villa Vesanto

En tiedä olenko ainoa, joka murehtii näin paljon asioita etukäteen vai onko kenties muita, jotka murehtii yhtä paljon asioita? Jos on, niin laittakaa ihmeessä kommenttia alas, voidaan murehtia asioita yhdessä!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Jatketaanpas kuitenkin vielä saikkuilua


Otetaan komento hetkeksi takaisin ja jatketaan – yllätys, yllätys – vielä sairaslomaa, kuinka ihanaa! Aamulla tuli tallilta viestiä, että Karkki on kolmijalkainen ja sillä on voimakas varvaspulssi eli paisetta se todennäköisesti kehittää. Kenkä irti ja kaviota pihdeillä painelemaan, "sisäsyrjältä" yhdestä kohtaa se antaa selkeän reaktion ja siitä kohtaa oli naula lähtenyt vähän hassusti omille teilleen eli siitä se taitaa paiseen kehitellä. Just meidän tuuria. Harmi vaan, että tämä paise tuli nyt tähän väliin, kun juuri oltiin päästy hyvään vauhtiin parissa päivässä. Mutta ei auta kuin antaa ponin vielä saikuttaa vähintään parisen päivää lisää, ellei jopa enemmänkin. Riippuu missä ajassa paise paranee, mikäli on edes paise. Paiseeseen kaikki oireet viittaa, mutta mistäs näistä koskaan tietää.

Mua kyllä oikeasti harmittaa todella paljon, että Karkki jatkaa saikuttelua ja meidän palautuminen normaaliin arkeen siirtyy. Olisin itse jo niin kovin halunnut hiljalleen päästä oikeasti tekemäänkin jotain kunnollista, mutta ei auta valitus tai voivottelu. Karkin hyvinvointi menee etusijalle ja sen pitää antaa rauhassa parannella kaviotansa. Eiköhän se tässä parin päivän sisällä selviä, mihin suuntaan paise alkaa menemään. Päästiinhän me hei sentään jo parina päivänä harjottamaan jotain ratsastuksen tapaista!