perjantai 18. lokakuuta 2019

Parasta on hyvä fiilis


Karkki on liikkunut nyt varsin vaihtelevasti, vaikka ei ollakkaan maastoon tällä viikolla vielä kertaakaan päästy. Tarkoitus oli mennä keskiviikkona maastoilemaan, mutta sitten tulikin muita suunnitelmia, kun päädyttiin harventamaan kentän laidoilta puskia. Siinähän se ilta sitten vierähtikin ja Karkki sai ansaitun vapaan. Mikä ei yhtään haitannut, sillä se oli eilen varsin motivoitunut työskentelemään, vaikka alkuun pitikin vähän pöllöillä ja ihmetellä varsin normaaleja asioita, kuten esimerkiksi traktorin renkaan jälkeä ja lätäkköä kentällä. Tosin voihan pieni hevonen sinne lätäkköön hukkua. Taai sitten ei.

Alun hömpötyksen jälkeen aloin tuttuun tyyliin työstämään Karkkia ensin käynnissä, tehden täysin samoja asioita kuin viimeksi. Asettelin Karkkia ympyrällä vuoroin ulos ja sisään, kun se tuntui viimeksikin toimivan ja siitä tuli paljon letkeämpi. Samaa jatkoin toiseen kierrokseen, mikä tuntui olevan selkeästi vaikeampi niin Karkille kuin mullekin. Jotenkin siinä oikeassa kierroksessa mun on vaan paljon vaikeampi saada sitä asettumaan ja taipumaan ulospäin, mikä on sinänsä hassua, kun toiseen suuntaan se onnistuu sisällepäin. Mun on jotenkin itse kovin vaikea istua ja olla, kun pitää asettaa ja taivuttaa ulospäin oikeassa kierroksessa. Se mistä se johtuu, en osaa sanoa. Niin on oikeastaan ollut aina, ihan sama mikä hevonen on alla. Voisin veikata, että se johtuu mun omasta toispuolisuudesta/vinoudesta.

Ravissa työstimme myös tälläkin kertaa tätä täysin samaa sekä otimme muutamia väistöjä. Tässä kohtaa Karkilla ei ollut vielä mitään mielipidettä, vaan se väisti mukisematta. Mutta kun tein samaa ympyrällä, väistättäen takaosaa ulos ja asettaen samalla, oli sillä oma, pienen pieni mielipide asiasta, kuten on aikaisemminkin ollut. Onhan se nyt kamalan vaikeaa, pieni hevonenhan voi mennä solmuun! Muutamien toistojen jälkeen se ei ollutkaan enää niin kamalaa, vaan sujui oikein mallikkaasti. Jonka jälkeen oli hyvä fiilis kummallakin ja voitiin aloittaa työskentely laukassa. Koska tällä kertaa oli tarkoitus tehdä myös perusteellinen koulutuuppaus, työstin Karkkia normaalia enemmän laukassa, hakien kummallekin hyvää ja tasapainoista oloa sekä fiilistä. Halusin, että Karkki kulkee täysin itse, omalla moottorillaan sekä kantaa itsenkä eikä esimerkiksi paina mun kädelle. Saatiin oikeasti todella kivoja pätkiä, myös silloin kun pyysin sitä vähän "kokoamaan".

Sain muutaman todella hyvän "kootumman" askeleen, jonka pakka hetkeksi levisikin kuin jokisen eväät, kun Karkki ei enää jaksanut kantaa itseään. Toiseen suuntaan toistin samaa, mutta siinä kierroksessa Karkki ei tuntunut yhtä hyvältä kuin edelliseen kierrokseen, joten päädyin vain keskittymään siihen, että se on mun avuilla, kulkee suoraan ja etenee pohkeesta. Karkki alkoi jo tässä vaiheessa tuntua varsin väsyneeltä, sillä se meinasi jatkuvasti painua kuolaimen taakse. Vähän aikaa piti kuitenkin jaksaa työskennellä, ennen kuin siirryttiin loppuraveihin. Loppuraveissa annoin sille paljon tilaa, että se saisi venyttää itseään mahdollisimman paljon eteen-alas eikä rullaisi kuolaimen taakse.

© Julia

Eilinen ei kuitenkaan tänään tuntunut jaloissa painavan, kun saimme meidän uuden opettajamme Karkin selkään. Karkki näytti varsin kivalta uuden opettajan alla ja en malta odottaa, mitä saamme yhdessä aikaan! Itselleni tuli todella hyvä fiilis siitä, miten kovasti kehuja Karkki sai. Onhan sen kanssa kovasti töitäkin tehtykin, joskin ei aivan yksin. En voi muuta kuin kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat meidän matkan varrella olleet. Ilman niitä tästä hevosesta ei varmasti olisi tullut näin hienoa, mitä se nyt on. Täysin valmishan se ei vieläkään ole, mutta kovasti mennään eteenpäin. Tai ainakin tarkoitus olisi.

Karkki sai myös kehuja sen kivasta ravista ja työmotivaatiosta/moraalista. Se osaa oikeasti olla halutessaan todella kiva ja tekee töitä yleensä mielellään, eikä liiemmin hätkähdä ratsastajan virheistä. Se on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono piirre. Onneksi kuitenkin nyt on uusi opettaja, jonka olisi tarkoitus ainakin alkuun ratsastaa Karkkia kerran viikossa läpi ja itse menen kerran viikossa tunnilla. Näillä mennään ainakin nyt toistaiseksi ja katsotaan tilannetta uudestaan myöhemmin, että millä tahdilla jatketaan. Tunneilla ainakin aion käydä joka viikko, oli tilanne mikä tahansa. Itse saan eniten irti, jos käyn kerran viikossa valvovan silmän alla. En malta odottaa, mitä ensi viikon tunti tuo tullessaan!

maanantai 14. lokakuuta 2019

Ne pienet hetket


Perjantaina koin Karkin kanssa varsinaisia onnistumisia. Oli pimeää ja mentiin vain kentän (loistavien) valojen turvin ja mietin jo alkuun, että mitähän tästäkin tulee. Mulla oli lähtökohtaisesti asenteena, että tänään harjoitetaan perusteellista kouluratsastusta pitkän kaavan mukaan, mutta silti takaraivossa kolkutti ajatus, että mitähän tästä siltikään tulee. Ei pitäisi ajatella ikinä, että mitähän tästäkin tulee, vaan pitäisi ajatella, että me tehdään ja onnistutaan, edes niissä pienissä jutuissa. Ne on ne pienet onnistumisen hetket, mitkä saa ainakin mut iloiseksi pitkäksi aikaa. Vaikkakin kyllähän sitä aina toivoo, että kaikki menisi täysin putkeen, mutta jostain on pakko tinkiä ja olla iloinen pienestä.

Ihan aluksi jumppailin Karkkia käynnissä ympyrällä, asettaen vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Samaa toistin kumpaankin suuntaan, kunnes siirryin raviin. Ihan alkuun hain ravissa omaa kevennystä ja kättä tasaisemmaksi, jolloin myös jalka alkoi pysyä paremmin paikallaan. Kauaahan sitä iloa ei kestänyt, kun mun oma kroppa väsähti ja aloin taas mm. könöttämään ja keventämään liian ylös, jolloin jalka ja käsi alkaa vispaamaan. Pienen säätämisen jälkeen istuin alas raviin ja tein ravissa samaa ympyrää, asettaen ulos ja sisään. Enkä tarkoita mitään nopeaa asettamista, vaan asetin aina puolet ympyrästä ulos ja puolet sisään. Myös muutamia väistöjä otin Karkin kanssa ravissa, ennen kuin siirryin työstämään laukkaa. Otin vain muutamia pätkiä laukassa ja painotin enemmän hyviin nostoihin, kuin itse laukkaan. Kaiken kaikkiaan mulle jäi todella hyvä fiilis, vaikka kaikki ei ihan heti onnistunutkaan tai mennyt täydellisesti, mutta itse kuitenkin yritin ja pidin itseni rauhallisena, vaikka Karkki paristi kyttäilikin jotain puskissa. En välittänyt, vaan jatkoin päättäväisesti ratsastusta. Saisipa sen saman feng shuin itselleni jokaiseen ratsastukseen, niin johan homma etenisi paremmin.


Onneksi meillä on ensi perjantaina tulossa uusi opettaja katsomaan, että missä oikein mennään nyt ja aloitetaan ihan ensiksi siitä, että meidän uusi koutsi kapuaa Karkin selkään ja ratsastaa sen läpi. En malta odottaa, että meidän yhteistyö pääsee kunnolla vauhtiin ja saan nähdä miltä Karkki näyttää sekä tuntuu esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden päästä.

Uuden opettajan astuminen kuvioihin mukaan ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä tässä ihan lähipäivinä on muuttunut. Nimittäin Karkilla on nykyisin vuokraaja/uusi estekuski. Ne, jotka seuraavat meitä instagramin puolella, tietävätkin jo kenestä on kyse ja miltä niiden yhteinen meno ensimmäisellä kerralla näytti. Jos et kuitenkaan jostain syystä seuraa meitä instagramissa, niin alla on video lauantailta, jolloin Jenna (meidän uusi vahvistus) kävi ensimmäistä kertaa Karkin selässä ja otti muutamat hypyt. Jennan olisi tarkoitus treenailla Karkin kanssa kerran viikossa sileällä ja kerran viikossa esteillä, sekä mahdollisesti myös kilpailla ensi kaudella.



Paljon on siis tullut muutoksia nyt Karkin arkeen, mutta näillä muutoksilla on nyt hyvä jatkaa kohti talvea ja sen jälkeen, ajatellen mm. tulevaa kilpailukautta. Itsehän kovasti haluaisin käydä starttaamassa Karkin kanssa joissain pienissä koulukilpailuissa -tai rataharkoissa. Mutta ensin tarvitaan huomattavasti enemmän varmuutta ja rutiinia meidän tekemiseen, että kehdataan lähteä "ihmisten ilmoille".

Postauksen kuvat © Julia

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ilmat viilenee, poni kuumenee


Nyt kun lämpötilat on tippunut reilusti alle 10ºc, sen kyllä huomaa ratsastaessa. Karkista on tullut taas varsinainen sähköjänis ja lauantaina jo alkukäynneissä mietin, että mitähän tästäkin ratsastuksesta taas tulee. Että alkaako meillä taas jäätävä kyttääminen ja uukkarit, mutta pyh. Kyttäsihän se vähän tallin puoleista pitkää sivua, mutta kun itse oli päättäväinen ja tarpeeksi jämäkkä, loppui kyttäily ja homma pelitti. Parastahan siinä oli kuitenkin se, että Karkki reagoi välittömästi pohkeeseen ja liikkui omalla moottorilla eteen, ei tarvinnut kuin hienosäädellä ja yrittää pysyä kyydissä, varsinkin laukassa. Laukassa tuntui, että Karkille olisi tullut 20 cm jouset takapäähän ja jokaisella askeleella mulla meinasi olla vaikeuksia istua, kun en ollut ihan olettanut niin pontevaa laukkaa. Oman asennon vakauden löytyessä kyydissä oli helppo olla ja säädellä laukkaa. Hyppäys ja maastoilu on selkeästi tehnyt tehtävänsä, kun laukkaa pystyy jo säädellä. Oli aivan mielettömän hyvä fiilis, kun miettii mitä Karkki oli vuosi takaperin. Ei puhettakaan, että laukkaa olisi voinut säädellä samalla tapaa mitä nykyään. Sama juttu ravissa. Käyntihän vaatii vielä työstämistä, mutta hei, ei kaikkea voi kerralla saada.

Jos jotain olen oppinut tässä viimeisen vuoden aikana, niin se on ehdottomasti se, etten saa lähteä Karkin kyttäilyihin mukaan. Pitää vain ratsastaa pelottavan kohdan ohi ja olla välittämättä, oma katse aivan muualle ja istuminen pystyssä tekee ihmeitä. Mikäli kyttäys tuntuu aivan ylivoimaiselta, kuten lauantaina alkuun, niin asetan sisälle. Harmi vain, ettei samat fiilikset olleet enää eilen.



Eilen Emma tuli pitämään mulle koulutuntia ja kaikki alkoi varsin lupaavasti, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. Siirsin raviin ja tuntui, että Karkki kyseenalaisti aivan kaiken mitä siltä pyysin ja itsellä meinasi mennä totaalisesti hermo. Se kyttäsi ja silmät tuntui menevän kun hedelmäpelissä, jos vaikka olisi jotain mistä ottaa kimmoke ja säikähtää. Se näytti myös varmasti maasta katsottuna todella epämääräiseltä räpellykseltä. Oman turhautumisen, jännityksen ja hermostumisen vuoksi tehtiin hetkeksi kuskin vaihto, jonka aikana Karkki muuttui taas paljon paremmaksi. Eikä mikään ihme, kyllähän niillä synkkää todella hyvin yhteen ja Karkki toimii Emman kanssa todella hyvin. Tämän jälkeen pystyin taas itse hyvillä mielin nousemaan selkään ja jatkettiin työskentelyä. Karkki tuntui taas omalta, hyvältä itseltään. Ei puhettakaan mistään kyttäilystä, vaan se kulki mun alla rennosti ja kuuliaisesti.

Itselle jäi tunnista loppuen lopuksi hyvä fiilis, vaikka alku olikin vähän sähläystä. Mun istunta on myös ottanut harppauksen, sillä kykenen jo hetkellisesti kantamaan kädet paremmin ja istun suorassa enkä vie jalkoja liian eteen. Saa olla ylpeä itsestä, että on saanut iskostettua itselleni niitä oikeita asioita eikä tee jatkuvasti väärin. Ehkä joku kaunis päivä mun istunta ja ylipäätäänsä ratsastus on sellaista, mitä haluan sen olevan. Tasapainoista, huomaamatonta ja "helppoa".


Tänään me sitten käytiin ihan vaan kävelyllä, mikä teki kummallekin ehdottomasti hyvää. Kävelin itse maastakäsin, joten piti kävellä varsin reippaasti. Karkki kävelee maastossa huomattavasti reippaammin, mitä kentällä. Joten siksi sovimme tallikavereiden kanssa huomenna menevämme – yllätys, yllätys – maastoon. Maastoilu tekee Karkille älyttömän hyvää, sillä se on aina ollut seuraavana päivänä sileällä huomattavasti parempi ratsastaa, kuin ilman maastoilua. Onneksi meidän tallin lähellä on kivoja maastoja, jossa mielellään menee porukan kanssa. Ehkä me joku päivä lähdemme myös yksin maastoon, pidemmällekin kuin tallitielle.

Postauksen kuvat © Iisa