maanantai 30. huhtikuuta 2018

Tulevan kesän ämpärilista

Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja huomenna on jo toukokuu. Siispä on hyvä aika suunnitella tulevaa kesää ja toivon mukaan pitäytyä niissä suunnitelmissa, ihan jo vaikka sillä, että on se hevonen, jonka kanssa harrastaa. Viime kesä ei mennyt kovin hyvissä merkeissä, mutta jospa tämä kesä menisi! Koska on vapunaatto, käytän postauksessa kuvina entisen hevoseni Waltsun kanssa otettuja vappukuvia.


× Treenaa, treenaa, treenaa. Kesällä olisi tarkoitus päästä mahdollisimman paljon Karkin kanssa valmennuksiin, niin oman valmentajan silmän alle kuin mahdollisesti muiden, vierailevien valmentajien silmien alle. Tarkoituksena on päästä viimeistään kesällä myös johonkin puomi/estevalmennukseen, sillä haluaisin päästä myös hiomaan Karkin kanssa tuota estepuolta, mutta aloitetaan kuskin rimakauhun vuoksi puomeista ja pienemmistä esteistä ja mietitään sitten jatkoa.

× Käy kisoissa. Tarkoitus olisi päästä Karkin kanssa käymään kesällä kerran kisoissa tai jossain rataharkoissa edes. Saisi hyvää kokemusta ja rutiinia tulevaa varten, kun tarkoitus olisi jossain kohtaa alkaa kisaamaan Karkin kanssa aktiivisesti.

× Humputtele. Vaikka suunnitelmissa on treenailla ja käydä kisoissa, on myös hyvä pyhittää aikaa humputteluun esim. ilman satulaa, harjoitella temppuja maastakäsin ja tehdä kaikkea rentoa Karkin kanssa. Myös maastossa on tarkoitus käydä enemmän kesällä, kuin nykyisin.

× Pidä lomaa. Kumpikin saa pitää lomaa, niin minä kuin Karkkikin.

× Rentoudu ja nauti. Pitää muistaa nauttia niistä ihanista, viilenevistä kesäilloista, auringonpaisteesta, mansikoista, mökkeilystä ja koko kesästä.

× "Juhli" Karkin synttäreitä. Karkki täyttää virallisesti 2.6. 7 vuotta ja pitäähän sitä tietysti juhlistaa, herkuilla ja kivalla tekemisellä. Sekä kenties uusilla varusteilla? ;)


Siinäpä se tuli, mun Summer Bucket List eli kesän ämpärilista. Se on lyhyt ja todella yksinkertainen, sillä en halunnut asettaa liian suuria tavoitteita. Toki suurin tavoite on Karkin terveenä pysyminen, mikä on itsestäänselvyys, siksi en sitä tuonne listaa kirjannutkaan. Mitä teidän kesän ämpärilistat sisältää? Linkkaa alas oma postauksesi, luen mielelläni muiden listoja! 


Postauksen kuvat © Ada

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hetkessä kaikki muuttuu

14.04. - © Ada

Karkki on ollut kuluneen parin päivän aikana todella, todella kiva ratsastaa, kiitos meidän valmentajan läpiratsastuksen. Sen myötä se on paratunut huomattavasti enemmän, edellisiin ratsastuskertoihin verrattuna. Tänäänkin meinasin mennä tuttuun tyyliin ratsastamaan ja olin pyytänyt meille kuvaajankin matkaan, mutta suunnitelmat muuttuikin kun pääsin tallille. Karkilla oli vasen silmä ihan turvoksissa ja se hädin tuskin pysyi kunnolla auki. Tässä sen huomaa, miten nopeasti tämän harrastuksen parissa kaikki muuttuu hetkessä. Ensin kaikki on paremmin kuin hyvin – ja *puff!*, asiat ei enää olekaan hyvin. Okei, nyt vähän ylireagoin, kyse oli kuitenkin silmätulehduksesta eikä esim. murtumasta, mutta silti. Onhan se nyt kurjaa, kun toiselle ilmaantuu vaivaa, vaikkakin se on onneksi hyvin hoidettavissa. Onnekseni tallikaverille oli tulossa Pyykösen Maria ratsuttamaan hänen hevostaan, joten pikainen soitto Marialle, että kerkeääkö se vilkaisemaan Karkin silmää. Ja kerkesihän se.

Onneksi kuitenkin kyseessä oli vain silmätulehdus, eikä mistään muusta vakavammasta. Saatiin tulehduksen hoitoon silmähuuhdetta ja jotain toisenlaista, voidemaista lääkettä. Silmää pitää huuhtoa silmähuuhteella kerran päivässä, voidemaista lääkettä pitää laittaa kolmesti päivässä (kiitos ihanien tallimestareiden, mun ei tarvitse ravata tallilla kolmesti päivässä, vaan he hoitavat Karkin lääkinnän kahdesti päivässä!). Kun tulehdus paranee, pitää silmää hoitaa "voiteella" vielä kaksi päivää sen jälkeen, että tulehdus on varmasti poissa eikä uusisi. Tosin ainahan on mahdollista, että se uusii, mutta nyt mulla on valmiit lääkkeet ja ohjeet siihen. Tosin haluan aina näyttää kaiken ensin eläinlääkärin, ennen kuin alan itse säätämään, etenkin kun kyse on silmästä.

14.04. - © Ada

Mutta palataan vielä takaisin näihin ratsastuskertoihin ja otetaan esimerkkinä eilinen. En olisi ihan uskonut jo aloittaessa, että miten kivasti kaikki olisikaan päättynyt eilen, vaikka Karkki onkin ollut todella kiva. Eilen Karkilla oli sellainen päivä, että kaikki kävi, vaikka sillä meinasi välillä laukannostoissa mennä "kuppi nurin", kun kuski ei oikein tuntunut istuvan suorassa, etenkään kun nosteltiin laukkaa siihen vaikeampaan suuntaan. Tosin eipä se mitään tyhmää tai tuhmaa tehnyt, oli vaan vähän ponnekkaampi nostoissa ja lähti kuin tykin suusta, sekä oli ajoittain todella vahva. Ihan normaalia reaktiota siihen nähden, miten itse säädin selässä. Lopulta kuitenkin kuski osasi istua oikein ja ratsasti hevosen oikein, nousi ne laukatkin kunnolla, ihan kumpaankin suuntaan. Tosin valmentajan läsnäololla saattoi olla jotain osuutta asiaan. Sieltä valmentajan suusta saattoi kuulua muutamat neuvot, jonka avulla homma taas sujui. Vaarallista mennä maneesiin valmentajan kanssa samaan aikaan, joutuu ihan ratsastamaan! :-D

Ennen näitä nostoja työstin Karkkia melko paljon käynnissä ja hain taas vaan ihan sitä suoruutta ja rentoa fiilistä, johon päästiin oikeastaan melko nopeasti. Sen johdosta myös vähän väistättelin ja asettelin sitä kumpaankin suuntaan, että se olisi mahdollisimman notkea. Väistöissä se tuli vähän kiireiseksi, eikä oikein meinannut malttaa astua ristiin takajaloilla, mutta pienen herkistelyn jälkeen saatiin muutama ristiaskel takaakin. Ravissa me ei väistöjä otettu, kun niitä en ole sen kanssa aiemminkaan varsinaisesti tehnyt. Toki ennen laukannostoa yleensä väistätän aavistuksen sen takaosaa, että se olisi suora ja ottaisi takaosaa kunnolla alle. Ravissa oikeastaan eilen vain taivuttelin ja asettelin, lähinnä fiilisten sitä, kuinka kivalta se tuntui. Karkin kanssa harrastaminen on vain jotenkin niin kivaa, kun se on kiva ja rehti hevonen. Unohtamatta tietysti sitä pilkettä silmäkulmassa ja ponimaisia piirteitä. Pilkeestä silmäkulmassa ja ponimaisista piirteistä huolimatta mulla on todella turvallinen ja tuttu olo sen selässä, aivan kuin olisi kotona. Tämä hevonen vei kyllä hetkessä mun sydämmen.


Huomasitte muuten varmaan, että blogin ulkoasu on muuttunut..
Uuden bannerin meille taikoi Janita (Pennin pyörittäjä), suurkiitos!

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kehittyy, kehittyy


Olen alkanut tässä hiljalleen huomaamaan, että Karkki on oikeasti kehittynyt lyhyessä ajassa. Se on alkanut kotiutumaan paremmin ja se alkaa olla ratsastaessa oikeasti paljon rennompi. Esimerkiksi tänään meidän valmentaja ratsasti Karkin läpi ja sanoi, että se oli tänään paljon parempi ja saman olen itsekin huomannut. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa eilisestä. Karkki on aikaisemmin ollut säpsympi kentällä ja yrittänyt kyttäillä kaikkea kentän ulkopuolella tapahtuvaa, kuten esimerkiksi tiellä meneviä pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia jne.

Se on myös alkanut jotenkin enemmän luottamaan muhun ratsastajana ja muutenkin, tai ainakin siltä musta tuntuu. Toki kirsikkana kakun päällä on se, että Karkkihan aina kävelee mua vastaan tarhassa ja tuossa muutama päivä sitten jopa hörisi mulle kun menin hakemaan sitä tarhasta. Se hetki oli suorastaan liikuttava, kun toinen kävelee tomerana portille vastaan ja hörisee, vaikka en edes koskaan ole antanut sille esimerkiksi nameja, kun haen sitä tarhasta. Se on aina lähdössä töihin mielellään, kun haen sitä tarhasta. Se on muutenkin aina todella kiinnostunut, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta koskaan aikaisemmin en ole sen kuullut hörisevän. En mulle, enkä kenellekään muullekaan. Se on varsinainen sydänten murskaaja.


Mutta siihen itse ratsastukselliseen puoleen. Karkki on alkanut olemaan paljon rennompi ja se reagoi entistä paremmin mun apuihin, puhumattakaan siitä, että siitä on alkanut löytymään täysin erilaisia "vaihteita". Se ei enää ole niin pahasti etupainoinen ja paina kädelle, vaan liikku oikeasti enemmän omalla moottorillaan. Myöskin väistöt alkavat sujua, kuten niinkin yksinkertainen asia, kuin suorana kulkeminen. Kun muistaa itse alusta asti ratsastaa Karkin kahden ohjan ja pohkeen väliin, Karkki oikeasti toimii. Se ei mene enää matona, jolta välillä karkaa etu -tai takapää eri uralle. Se oikeasti kulkee suorana ja reagoi kaikkeen mitä pyydän. Se kykenee myös lyhentämään ja pidempään askeltaa, ilman että pää nousee taivaisiin ja se karkaa mun avuilta. On hienoa huomata, että se on oikeasti kehittynyt noin lyhyessä ajassa.

Toki hirveästi en siltä eriasioita vaadi joka kerralla, vaan tehdään hommia "pala palalta" ja ylläpidetään sitä rentoutta sekä hyvää fiilistä kummallakin. Parempi edetä pikkuhiljaa, kuin liian nopeasti ja ottaa takapakkia. Siksi on hyvä ottaa myös niitä selkeästi kevyempiä päiviä sekä pikkulomia, vaikka ne ei-ennalta suunnitellut lomat vähän omaa mieltä ja omaatuntoa kaihertaakin. Mutta nuoren kanssa ne lomat ja kevyet päivät, sekä vapaat ovat vain hyvästä. Tai nuoren ja nuoren, onhan Karkki jo 6-vuotias, mutta ikäistään astetta enemmän jäljessä. Innolla kuitenkin odotan, millaisella tasolla Karkki on ratsastuksellisesti esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden päästä.


Postauksen kuvat © aaveen.net

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aika kuluu kuin siivillä


Siitä on jo viikko, kun viimeksi kirjoitin postauksen. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Tällä kuluneella viikolla en hirveästi ehtinyt normaalisti hevostella, mutta kerkesimme Karkin kanssa sentään maanantaina kouluvalmennukseen. Tarkoituksena oli alunperin pitää valmennus kentällä, mutta sää ei oikein suosinut meitä, joten olimme suosiolla maneesissa. Itse valmennus meni omasta mielestäni oikein nappiin, vaikka Karkki alkuun kyttäilikin valmentajan koiraa ja homma meinasi mennä "reisille". Onneksi valmentajan hyvillä ohjeilla päästiin kyttäyksestä yli (lue: minä pääsin ja ratsastin, en jäätynyt) ja saatiin hommat luistamaan.

Teimme ihan perusjuttuja ja Karkki oli kokoajan hyvin kuulolla sekä miellyttävä ratsastaa. Se kulki lähes koko valmennuksen ajan todella rentona, eikä esimerkiksi painanut kädelle tai jännittynyt niskastaan. Sain valehtelematta ensimmäistä kertaa Karkin oikeasti toimimaan kunnolla ja kulkemaan täysin rentona. Kyllä kieltämättä usko itseeni nousi hieman, kun sain sen kulkemaan niin kivasti. Harmi vain, etten saa sitä yksinään ratsastellessani kulkemaan yhtä hyvin, sillä tuppaan vähän lintsaamaan kun kukaan ei ole "potkimassa persiille". Kuten myös Karkkikin. Tuppaa siis lintsaamaan, jos siltä ei mitään oikeasti pyydä.


Tiistaina puolestaan Ada juoksutteli Karkin, jottei se jäänyt seisomaan. Oli ollut melkoisen virtaisi, ei ihan edellisen päivän valmennuksen jälkeen olisi uskonut. Karkilla alkaa selkeästi olla joko kevättä rinnassa tai kunto noussut, jompi kumpi. Keskiviikkona Karkki taisi saada vapaapäivän, kun en ainakaan omien muistikuvieni mukaan muista tehneeni sen kanssa mitään erikoista. Tämän siitä saa, kun on kirjoittanut blogiin viimeksi viikko sitten. Kaikkea ei vaan voi muistaa (etenkin kun mun epilepsialääke selkeästi syö mun muistia..). Torstaina puolestaan oli tarkoitus mennä sen kanssa puomeja, mutta päädyinkin menemään sileällä. Kentällä ei ollut torstaina vielä puomeja, joten siitä syystä menin sileällä. Kerkeää sitä puomeja mennä myöhemminkin ja ratsastella taas ensi syksynä maneesissa. Mitä sitä turhaan mennä sinne hinkuttamaan, jos ulkonakin voi mennä! Torstaina kävimme myös ensimmäistä kertaa selästä käsin yksin heittämässä pienen maastolenkin. Olihan se kieltämättä alkuun vähän jännää, mutta rohkeasti Karkki lopulta meni.

Perjantaina oli tarkoitus mennä Karkin kanssa työskentelemään sileälle, mutta migreeni yllätti ja päätti toisin. Karkki saikin siis toisen vapaan. Onneksi kuitenkin eilen Karkki pääsi maastoilemaan, kun kaveri pyysi Karkkia lainaksi maastoreissulle. Itsellä ei ollut (vieläkään!) mikään maailman parhain olo, joten tottakai suostuin. Onhan se kiva, että Karkki pääsi taas kunnolla maastoilemaan. Tosin pakkohan mun oli tallille silti raahautua, moikkaamaan ponia. Tänään puolestaan juoksutin Karkin melko kevyesti.


Toivon todellakin, että ensi viikko sujuu paremmin ja päästään oikeasti menemään kunnolla sileällä. Sekä myös menemään niitä puomeja sekä maastoilemaan. Tai ylipäätänsä tekemään kaikkea monipuolisesti, ilman mitään ylimääräistä kiirettä tai omaa sairastumista, esimerkiksi migreeniin. Toki eihän tällainen kevyempi viikko ole Karkille haitaksikaan, hyväähän se vain tekee. Mutta silti, olisi kiva päästä taas tavoitteellisesti tekemään hommia. Tällä viikolla meillä ei välttämättä ole kouluvalmennusta, sillä valmentaja on reissussa. Mutta heti kun hän kotiutuu reissusta ja saa sopivan raon meidän valmennukseen, niin me mennään. Toivottavasti saisin seuraavalla kerralle teillekin vähän kuva -ja videomateriaalia meidän valmennuksesta!

Miten teidän kulunut viikko on sujunut?

Postauksen kuvat © aaveen.net

torstai 19. huhtikuuta 2018

Vieläkö on villihevosia?

Kuvista suuret kiitokset aaven.netin Mintulle!
Mikä kuvista on sinun suosikkisi?

1

2

3

4

5

6

7

8

9

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kun keskittyminen ei riitä


Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meidän oli tarkoitus mennä torstaina maastoon, mutta tallilla päätinkin toisin. Mentiin maneesiin jumppaamaan käynnissä, ilman satulaa. Ei jumpattu kuin ehkä vartin verran, muutoin vaan käveltiin rennosti pitkin ohjin. Käytiin vielä maneesissa talsimisen jälkeen pieni maastolenkki, joten kaiken kaikkiaan käveltiin Karkin kanssa tunnin verran ja se kyllä seuraavana päivänä tuntui, että oli mennyt ilman satulaa. Karkin selkä kun ei mikään hirveän ihana ole satulatta menoon.

Perjantaina taasen Karkki pääsi ensimmäistä kertaa kentällä juoksetelemaan vapaasti ja voi sitä riemua, kun Karkki innostui "riehumaan". Mitään pukkeja tai ylimääräisiä loikkia se ei ottanut, mutta meni kovaa. Niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Ja häntä tötteröllä. Karkki esitteli myös todella nättiä ravia mulle ja Mintulle, joka oli samalla ulkoiluttamassa kameraa. Toivon mukaan Minttu saa kuvat valmiiksi lähipäivinä ja pääsen esittelemään niitä teillekin! Otettiin me myös muutamat yhteiskuvat musta ja Karkista, ennen kuin Karkki pääsi rallattelemaan kentälle.

"Ratsasta jalalla, älä kädellä!" Oli ensimmäinen fiilis, kun näin tämän kuvan.

Eilen sen sijaan oli tarkoitus tehdä kevyehkö "pikaratsastus", jonka ideaalisti ajattelin kestävän alle tunnin. Ja vielä mitä! Ei oltu aikaisemmin menty sen kanssa kentällä, joten en tiedä minkä verran se vaikutti ja minkä verran edellispäivän irtojuoksutus siihen vaikutti. Todella paha sanoa, mutta Karkki ei ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmin. En sano, että se olisi ollut huonokaan, mutta se ei keskittynyt. Se olisi mielellään keskittynyt vain kaikkeen ympärillä tapahtuvaan, kuin itse työntekoon. Kaikki oli sen mielestä kauhean jännää, eikä mistään meinannut tulla mitään. Toki me saatiin hyviäkin pätkiä, mutta oli sitten myös niitä huonoja pätkiä. Milloin meni kentän ohitse pyöräilijöitä, milloin koiran ulkoiluttajia ja milloin kävelijöitä. Kaikkea piti koittaa kytätä ja olla keskittymättä ollenkaan siihen, mitä mä pyysin Karkkia tekemään. Oli hirmuisen hankalaa ratsastaa, kun toinen puhisee kaikelle. Jossain kohtaa itsekin joutui laskemaan kymmeneen, kun alkoi oma pinna kiristyä, mutten halunnut purkaa sitä hevoseen.

Koitin vaan pitää valmentajan opit mielessä ja ajatella, että ratsasta jalalla eteen, älä kädellä. Jalasta eteen, aina. Älä jää vetämään ohjasta, älä taistele. Jossain kohdin tarpeeksi kauan työstettyä, alkoi palaset loksahtamaan paikoilleen ja kappas, taas kuljettiin melko kivasti. Kunnes tapahtui asia X (ja en edelleenkään tiedä mikä se asia X oli..) ja taas aloitettiin alusta. Halusin vain, että Karkki kulkee mahdollisimman rentona ja vastaa mun apuihin. Heti kun saatiin oikeasti hyvät pätkät, kehuin Karkkia äänellä ja lopetin. Halusin lopettaa siihen hetkeen, kun se kulkee hyvin. Siihen oli hyvä lopettaa, että kummallakin jäi hyvä fiilis eilisestä. Karkki vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä, mutta itse en ollut kokonaisuuteen tyytyväinen, vain niihin pieniin hetkiin. Mutta aina ei voi kaikki onnistua.

"Lälläslää, sain melkein tahtoni läpi"

Mikä juontaakin juurensa nyt tähän päivään, kun en ole ihan varma, että mitä tänään Karkin kanssa tekisin. Aikaisemmin oli fiilis, että haluaisin vähän mennä puomijumppaa, mutta koska eilinen ei mennyt ihan putkeen, mietin että kannattaako sittenkään. Toisaalta, se voisi olla myös hyvästä ja toisaalta taas ei. Vaikea valinta. Ehkä ensin menen vähän sileällä ja katson miltä Karkki vaikuttaa. Jos se vaikuttaa hyvältä, niin voisihan sitä muutaman puomin laitellakin. Tosin huomenna on tiedossa meillä kouluvalmennus, joten kovinkaan raskaasti en halua tänään mennä. Huomenna kuitenkin varmasti ollaan kummatkin ihan hapoilla valmennuksen jälkeen.


Postauksen kuvat © Ada

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Suoruutta hakemassa valvovan silmän alla


Eilen oli mun ja Karkin ensimmäinen kouluvalmennus, jota olin itse hartaasti odottanut. Oli jos jonkinmoista estettä omalta puoleltani, jonka vuoksi valmennukseen pääsy venyi. Mutta eikös se sanonta kuulukin, että hyvää kannattaa odottaa. Sitä tosiaan kannatti odottaa, sillä sain niin paljon tuosta ihanasta karvapallerosta irti, ettei tosikaan. Se oli oikeasti todella kiva ja miellyttävä ratsastaa, antoi itsestään paljon. Vaikkakin valmennuksen loppuvaiheessa alkoi kuski vähän hapuilla (väsyä..) ja säätää omiaan, mutta kunnialla me valmennuksesta silti selvittiin. Ja itselle jäi todella hyvä fiilis koko valmennuksesta. Meillähän on muuttunut valmennuskuviot melko radikaalisti, kun Karkki saapui talliin. Meitä valmentaa nykyään II-tason kouluvalmentaja Heli Lötjönen. Itse tykkään kovasti Helin tunneista, jonka vuoksi päädyin aloittamaan hänen kanssaan yhteistyön. Uskon vahvasti, että Helin opeilla me pääsemme Karkin kanssa todella pitkälle. Tai niin pitkälle, kun kummallakin rahkeet riittää.


Eilinen kouluvalmennus painottui todella yksinkertaisiin asioihin, kuten esimerkiksi suoruuteen. Kun itse on vino ja hevonen on vino, ei yksinkertaisesti mennä "yhdessä" suoraan. Tärkein asia, mitä itse pitää muistaa, on istua suorassa. Vaikka hevonen olisi kuinka vino ja vinoudellaan "heittäisi" mua vinoon, mun pitää istua suorassa ja olla itse suorana. Näin mun on helpompi työstää hevosta suoraksi, kahden ohjan ja kahden pohkeen väliin. Suoruuden lisäksi pitää istua pystyssä, eikä esimerkiksi etukenossa ravissa tai laukassa. Ei saa myöskään keventää etukenoon. Näinkin yksinkertaisista asioista suoriutuminen tuntui oikealta työvoitolta, sillä se oikeasti palkitsi ratsastuksen aikana. Oli helpompi saada Karkkia taipumaan ja asettumaan, kun ensin kuljettiin suoraan. Mun oli myös helpompi istua laukassa alas, kun Karkki kulki suorana ja kantoi itse itsensä.

Kaiken kaikkiaan ratsastaminen oli suoralla hevosella helpompaa ja miellyttävämpää, etenkin kun siihen sai todella hyvä ”avaimet”, millä sain Karkin toimimaan paremmin. Sain paljon uusia ajatuksia ja neuvoja siihen, miten toimia Karkin kanssa jatkossa. Koska Karkilla on laukka melko voimatonta vielä, on ensisijaisesti nyt tarkoituksena ottaa pääpaino laukassa nimenomaan niihin nostoihin, ne kehittää. Samoin mäkitreeniä ja puomijumppaa sopivissa määrin, että saadaan takaosaa vahvistettua. Kaikkea sopivassa suhteessa, niin hyvä tulee. Hitaasti, mutta varmasti!


Tänään Karkki ei valitettavasti ollut yhtä hyvä kuin eilen, mutta saatiin todella hyviä pätkiä käynnissä ja ravissa. Laukassa otettiin pääosin niitä nostoja, mutta Karkki alkoi selkeästi laukassa vähän väsähtämään ja alkoi painamaan kädelle. Se oli selkeästi aavistuksen hapoille edellispäivästä, jonka vuoksi otettiin esimerkiksi laukkaa todella vähän. Tänään oikeastaan kaiken kaikkiaan jumpattiin enimmäkseen käynnissä, jottei Karkki väsyisi, mutta kyllähän se valitettavasti kerkesi väsähtämään. Vaadin siltä liikaa, enkä osannut lopettaa ajoissa. Oma moka. Mutta eiköhän tämäkin asia ole korjattavissa, huomiselle on ainakin tiedossa pelkästään käyntimaastoilua. Mitä säätiedotukseen on uskominen, niin sääkin taitaa meitä suosia!


Postauksen kuvat © Ada

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ahaa-elämyksien keskellä


Karkki ei ollut liikkunut kunnolla sitten maanantain, joten eilen selkään noustessa oli odotettavissa reipasta menoa. Niin kuin se olikin, mutta onneksi Karkki on kuitenkin todellinen työmyyrä, joten sen ylimääräisen energian sai helposti kanavoitua työntekoon. Eilinen oli tarkoitus pitää vielä kevyenä, sillä rokotus ja raspaus oli vasta keskiviikkona. Kuitenkin Karkki oli pakko saada liikkeellä, kun en yhtään osaa sanoa miten se reagoi esim. liikkeessä tänään laitettuihin kenkiin. Eli päästäänkö toisin sanoen tekemään mitään ja jos päästään, niin milloin. Jotkut kengättömät hevoset kun tuppaavat reagoimaan kengitykseen ja toiset taas ei. Sen näkee huomenna, reagoiko Karkki jollain tapaa kengitykseen vai ei. Tänään kuitenkin kerkesin liikuttamaan sen ennen kengitystä, tosin vain liinan päässä, kun oma aikataulu oli sen verran tiukka.

Mutta palataan vielä takaisin eiliseen. Huomasin eilen selkeän eron kun vertaa esimerkiksi raspausta edeltäneisiin ratsastuksiin. En sano, että Karkki olisi aikaisemmin ollut mitenkään huono, hyvä se on ollut kokoajan. Mutta eilen se oli edestä selkeästi parempi, luottaa enemmän mun käteen ja ottaa pienemmänkin pidätteen paremmin vastaan. Vaikka suussa ei kovinkaan kummoista ollut, on silläkin selkeä vaikutus, kun piikit on saatu pois. Tässä taas huomaa hyvin sen, että miten tärkeää se säännöllinen suunhoito hevoselle on.


Suun lisäksi Karkki oli eilen muutenkin todella hyvä, kun en itse jäänyt roikkumaan ohjaan, vaan pidin kokoajan tasaista tuntumaa. Se myötäsi, pysähtyi pelkän istunnan avulla ja lähti todella hyvin pysähdyksestä takaisin käyntiin. Saimme monta todella hyvää käynti-seis-käynti siirtymistä aikaiseksi, mikä tuntui oikeasti todella hyvältä. Se oli jotenkin maaginen hetki ja fiilis, kun Karkki lähti oikeasti ponnistamaan takaa, kun siirryttiin takaisin käyntiin. Ei ollut takajalat kilometrin päässä, vaan rungon alla. Karkki myös taipui todella hyvin kumpaankiin suuntaan, aikaisemmin toinen suunta oli vähän vaikeampi, mutta sekin nähtävästi johtui vain pelkästään hampaista. Tai sitten istuin vain itse eilen suorempana, kun itse tuppaan olemaan ajoittain todella vino ja istumaan jotenkin enempi toisella puolella. Vaikka satula on suorassa.

Vaikka eilinen ratsastus oli pääosin käyntipainotteista, otimme silti muutamat, hyvät pätkät ravia. Painotin enemmän niihin siirtymisiin, kuin itse raviin. Jännästi se Karkki vain kulki ravissa paremmin, kun tehtiin hyvä siirtyminen käynnistä raviin. Ja hetken päästä takaisin. Ei mitään "töks, nyt mennään ravia" tai "töks, nyt mennään käyntiä". Maltilla ja ajatuksen kanssa, niin hyvä tuli. Kun on itse 110% mukana, alkaa hevonenkin kulkea entistä paremmin. Ja kaikken tärkeintä on muistaa kehua, kehua aina kun se tekee jotain oikein. Karkki on selkeästi ihan pähkinöinä kun sitä kehuu. Se alkaa yrittämään entistä kovemmin ja antaa itsestään vielä enemmän. On se vaan hieno poika! Joka toimii myös selkeästi todella hyvin ääniavuilla.



Postauksen kuvat © Veera K / VK hevoskuvaus

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kun kaikki alkaa jälleen kerran alusta


En tiedä mistä oikein lähtisin purkamaan tätä koko vyyhtiä, kun nämä viimeiset kuukaudet ovat olleet henkisestä ja fyysisesti sellaista myllerrystä, että oksat pois! Oikeastaan näin rehellisesti sanottuna ja elämää taaksepäin kelattuna, koko alamäki alkoi hiljalleen siitä, kun Waltsu lopetettiin. Mikään ei ole mennyt oikeasti täysin putkeen, tosin kyllähän elämään kuuluu vastoinkäymiset, mutta liika on liikaa. Elämässä kuuluisi olla myös iloa, eikä sitä ainaista murhetta. Monihan on varmasti instagramin puolella lukenut ja tajunnut, ettei Goldi enää ole mulla, vaan se palautui takaisin myyjälle.

Tätä kuvioita en ainakaan toistaiseksi halua vielä avata sen enempää, on itselle vielä sen verran "arka paikka", kun Goldista kuitenkin kerkesi tulla rakas ja tärkeä hevonen, mutta se nyt vain ei ole enää mun hevonen, ei sillä eläinlääkärin lausunnolla. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että kun hevoselle tulee vaiva, se laitetaan samantien takaisin myyjälle tai lopetetaan, eikä yritetä hoitaa. Tämä nyt vain oli sellainen tilanne, josta eläinlääkäri sanoi mulle täysin suorat sanat ja käski toimia. Kaikki kun ei aina ole niin yksinkertaista.



Mutta miten sitten oikein päädyin tähän "pieneen" punaiseen? No, sepä on kovin mielenkiintoinen asia. Kaikki tuli täysin puskista ja niin "kovalla rytinällä", etten oikein itsekään ehtinyt tai kerinnyt tajuta, mitä tässä nyt tapahtuu. Se vain asteli mun elämään. Ensimmäisellä kerralla selkäännoustessa tunsin jotain niin tuttua, jotain niin kotoista. Oli rauhaa, oli pilkettä. En oikein osaa sanoiksi pukea sitä fiilistä, kun tajusin kaiken alkuravien jälkeen loksahtavan paikoilleen. Se oli siinä. Ei tarvinnut jännittää uutta tuttavuutta ravin jälkeen, kaikki tuntui niin. En tiedä. Hyvältä. Tutulta. Ja turvalliselta. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Siitä se meidän yhteinen taival alkoi ja pienen pohdinnan jälkeen päätin myös palata takasin blogin pariin, näiden uusien kuvioiden saattelemana. Sekä tietysti myös uuden nimen kera, joka luontaa juurensa luonnollisesti Karkin nimestä. Päivittäin mä Karkkia huollan ja hoivaan, mutta liikutus tapahtuu toistaiseksi vain kuusi kertaa viikossa. Kerran viikossa Karkilla on vapaa-/kävelytyspäivä, riippuen aina vähän omista aikatauluista.


Tosin seuraavat parisen päivää me otetaan Karkin kanssa kevyemmin, kun sillä oli tänään rokotus sekä raspaus. Onneksi sen suusta ei löytynyt muutamaa piikkiä kummempaa, joten ei tarvinnut alkaa paikkailemaan tai poistelemaan mitään hampaita. Sehän ei ole suustaan mitenkään oireillut, mutta kaikki kauhutarinoita hampaiden poistosta/paikkauksista on lähipiirissä tullut kuultua, joten suorastaan pelotti, että onkohan siellä suussa jotain "ylläreitä". Onneksi ei ollut.

Viikonlopusta tulee myös jokseenkin mielenkiintoinen, kun Karkki saa kengät jalkaansa. Sillähän ei nyt ole ollut kenkiä, mutta se on nyt pakko kengittää. Jäätiköllä, mitä ulkona nytkin on, ei pysty tekemään mitään. Olisi kuitenkin kiva maastoilla ja saada se tarhaan, ilman että sen tarvitsee kipittää sinne. Aikaisemminhan oli hetkittäin sulaa, mutta nyt ei ole enää. Saas nähdä, miten Karkki reagoi kenkiin vai reagoiko mitenkään. Se on niin yksilöllistä, ettei sitä osaa etukäteen ennustaa. Aikaisempien tietojen mukaan Karkilla ei ole tiettävästi ollut koskaan kenkiä.

Onko teillä kokemuksia, miten hevoset ovat reagoineet kengättömyydestä kengällisyyteen?
Vai onko reagoinut mitenkään? Kuulisin mielelläni kokemuksia!


Ratsastuskuvat © Ada