tiistai 25. syyskuuta 2018

Summer bucket list 2018 - mitä jäi toteuttamatta?


Huhtikuun lopussa tein meille Summer Bucket listin eli toiselta nimeltään ämpärilista. Nyt kun kesä on todellakin ohi ja ulkona kylmyys iskee vasten kasvoja, on hyvä pureutua kesän ämpärilistaan ja miettiä, mitä jäi tekemättä/toteuttamatta vai jäikö mitään.

× Treenaa, treenaa, treenaa. Kesällä olisi tarkoitus päästä mahdollisimman paljon Karkin kanssa valmennuksiin, niin oman valmentajan silmän alle kuin mahdollisesti muiden, vierailevien valmentajien silmien alle. Tarkoituksena on päästä viimeistään kesällä myös johonkin puomi/estevalmennukseen, sillä haluaisin päästä myös hiomaan Karkin kanssa tuota estepuolta, mutta aloitetaan kuskin rimakauhun vuoksi puomeista ja pienemmistä esteistä ja mietitään sitten jatkoa.
No, kyllähän me treenattiin, aivan kuten suunniteltiin ja Karkki on nytkähtänyt hurjaa vauhtia eteenpäin, ihan kaikessa. Se on oikeasti aivan kuin eri hevonen, kuten olen jo aiemmin todennut. Sen ratsastettavuus on selkeästi parantunut ja sen kanssa on kiva harrastaa. Päästiinhän me myös hyppäämäänkin, kuskin rimakauhusta huolimatta! Nykyään jopa tykkään hyppäämisestä ja hypellään pääosin viikoittain, ihan kuten suunnittelinkin. Hyppäämisellä on varmasti oma osuutensa myös siihen, miten Karkki on kehittynyt sileällä, kun takapää on hitusen vahvistunut.


× Käy kisoissa. Tarkoitus olisi päästä Karkin kanssa käymään kesällä kerran kisoissa tai jossain rataharkoissa edes. Saisi hyvää kokemusta ja rutiinia tulevaa varten, kun tarkoitus olisi jossain kohtaa alkaa kisaamaan Karkin kanssa aktiivisesti.
Me ei koskaan päästy kisoihin asti yhdessä, mutta Karkki sen sijaan pääsi kisaamaan koulukilpailuissa meidän valmentajan kanssa 9.5. Kilpailut eivät olleet mitenkään fyysisesti Karkille raskaat, mutta henkisesti sitäkin raskaammat. Karkki oli todella jännittynyt itse kisasuorituksen ajan, vaikkakin näytti verkassa todella kivalta ja käyttäytyi kisapaikalla todella mallikkaasti. Siitä pisteet pienelle miehelle, joka oli ensimmäistä kertaa "isossa maailmassa". Tosin osallistuttiinhan me tässä reilu parisen viikkoa sitten tallimme estekisoihin, mutta niitä ei enää taideta laskea ajan puolesta kesään.


× Humputtele. Vaikka suunnitelmissa on treenailla ja käydä kisoissa, on myös hyvä pyhittää aikaa humputteluun esim. ilman satulaa, harjoitella temppuja maastakäsin ja tehdä kaikkea rentoa Karkin kanssa. Myös maastossa on tarkoitus käydä enemmän kesällä, kuin nykyisin.
Ja kyllähän me humputeltiinkin! Käytiin mm. maastossa ihan yksin, mentiin ilman satulaa jne. Tosin temppuja ei opeteltu, kun olen itse vähän huono temppujen opettelemisessa. Meillä oli kuitenkin osittain treenipainotteinen kesä, mutta osattiin me ottaa myös rennosti.


× Pidä lomaa. Kumpikin saa pitää lomaa, niin minä kuin Karkkikin.
Karkki sai ansaittua laidunlomaansa aina silloin tällöin, mutta pisimmällä lomallaan Karkki oli lähes heti koulukilpailujen jälkeen. Sai "nollata" henkisesti raskasta reissuaan ja nauttia kesästä, eikä se näyttänyt Karkkia yhtään haittaavan, päinvastoin. Se nautti elämästään täysin siemauksin.


× Rentoudu ja nauti. Pitää muistaa nauttia niistä ihanista, viilenevistä kesäilloista, auringonpaisteesta, mansikoista, mökkeilystä ja koko kesästä.
Niinhän me tehtiin! Mökillä en käynyt kertaakaan, koska ei vaan inspannut lähteä sinne jumalan selän taakse mökille, itiköiden syötäväksi. Mutta muuten kyllä nautin kesästä täysin siemauksin, myös kuvien merkeissä, kun Mintun kanssa ajoitettiin kauniina kesäaamuna kuvaukset klo 5. Oli se kyllä sen arvoista, vaikka uni meinasikin ikävästi painaa päälle ja ensimmäisen kerran nukuinkin pommiin, hups.


× "Juhli" Karkin synttäreitä. Karkki täyttää virallisesti 2.6. 7 vuotta ja pitäähän sitä tietysti juhlistaa, herkuilla ja kivalla tekemisellä. Sekä kenties uusilla varusteilla? ;)
Ehheh. Eipä tullut liiemmin "juhlittua", vaikka ekstranamit Karkki saikin. Hupsista. Tosin jokusen uuden varusteen se taisi saada, mutta en enää yhtään muista että mitä. Eli tämäkään kohta ei täysin täyttynyt. Mutta se tärkein kuitenkin täyttyi, pidä hyvä hevoskesä! Mulla oli ihana ja terve hevonen, jonka kanssa oli ilo tehdä hommia. Sitä toivoin kaikista eniten, sillä edelliskesä ei mennyt kovinkaan putkeen, vaikka sinä kesänä olikin kivaa tekemistä, niin silti Waltsun toukokuussa tapahtunut poismeno varjosti kaikkea.

Miten teidän ämpärilistat toteutui?
Oliko teillä kiva kesä?

lauantai 22. syyskuuta 2018

Ehkä mä osaan sittenkin!


Tänään meillä oli ensimmäistä kertaa uuden opettajan valvovan silmän alla estetunti, joka meni omasta mielestä hyvin. Harjoiteltiin lähinnä pienillä esteillä tekniikkaa ja keskityttiin siihen, että Karkki on esteiden välissä/jälkeen suorana eikä paina kummallekaan ohjalle tai kaadu kummankaan pohkeen päälle, jota se usein tuppaa esim. väsyessään ja kaarteissa tekemään. Kun Karkin mielestä vauhti korjaa virheet ja sitä rataa.

Kuitenkin ennen kuin paneudun sen syvemmin tähän meidän tämän päiväiseen estetuntiin, haluan hiukan avata alkuviikkoa. Maanantaisen estetunnin sijaan meninkin sileällä ja se estetunti siirtyi tosiaan tälle päivälle. Olin maanantaina todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin sain itse ratsastettua Karkin suoraksi ja kummankin ohjan sekä pohkeen välin. Olisi tehnyt mieli kiljua riemusta, kun se hevonen tuntui vaan niin hyvältä ja pystyin istumaan sen ravissakin alas, ilman että itsellä oli epämukava olo. Sain jotenkin myös lonkatkin auki, enkä puristanut tuttuun tapaan reisillä, jolla oli varmasti myös iso vaikutus ratsastuksellisesti Karkkiin.

Sain ehkä parhaimmat laukannostot ravista aikaiseksi, kun ratsastin ja ajoitin noston rehellisesti juuri siihen hetkeen, kun se hevonen tuntui hyvältä. Ja kappas, se laukkakin tuntui hyvältä. Olin todella iloinen tästä koko ratsastuskerrasta, sillä Karkki tuntui (ja myös näytti) loppuraveissa todella hyvältä. Harmi vaan, että karma puuttui peliin ja toisesta saappaasta hajosi vetoketju juuri loppukäynneissä, joten en päässyt enää seuraavana päivänä fiilistelemään, vaan liikutus vaihtui juoksutushommiksi. Itse kun päädyin keväällä heittämään mun ainoat ratsastuskengät roskiin, hyvä minä..


Onneksi Karkki ei kuitenkaan jäänyt muinakaan päivinä liikuttamatta, vaikka omat saappani ovatkin suutarilla vielä maanantaihin asti. Nimittäin valmentaja kiipesi Karkin selkään keskiviikkona, suorittamaan viikottaisen läpiratsastuksen. Karkki näyttä kyllä taas varsin kivalta, ei ihan uskoisi samaksi hevoseksi, mitä oli vielä keväällä! Se on mennyt niin hurjasti eteenpäin ja itsekin alan paremmin löytämään siihen niitä oikeita nappuloita. Valmentajan läpiratsastuksen lisäksi Karkki liikkui myös vuokraajan toimesta torstaina ja perjantaina, joten pystyin hyvillä mielin pysymään meidän suunnitelmassa ja mennä estetunnille. Tosin valitettavasti lainavermeillä, mikä tuotti mm. alkuraveissa itselleni hankaluuksia, kun kengät olivat koon liian isot ja chapsit hiukan liian pitkät ja leveät. Onneksi kuitenkin ajan mittaan "unohdin" koko asian ja pystyin keskittymään ratsastukseen, vaikkei jalalla/nilkalla ollutkaan samanlaista tukea kuin omissa saappaissa.

Itse tykkäsin siis suunnattomasti tästä uudesta opettajasta ja jatkossakin käymme hänen tunneillaan. Saimme todella paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa, vaikka itselläni on työnsarkaa mm. sen katseen kanssa, kun tuppaan helposti tuijottamaan vain estettä, enkä sen yli. Pitää muistaa katsoa ajoissa esteelle ja siitä seuraavalle esteelle, eikä Karkin niskaan tai hypättävää estettä kesken hypyn. Sillä tavalla saan itselle paljon paremmin tuntuman selkään, kun en jää tuijottelemaan. Tehtiin pienillä esteillä kaarevia ja suoria linjoja, mikä sujui oletettua paremmin. Paria hassua hyppyä ja epämääräistä askelta tuli suoralle linjalle, mutta annettakoon se Karkille anteeksi. Se kuitenkin todella hyvin korjasi, jos sattui virhe. Loppuun otettiin myös pieni jumppasarja, jossa oli joka toinen puomi ja joka toinen pieni ristikko. Sillä saatiin kivasti ponnekkuutta laukkaan ja Karkki suoriutui tästä äärettömän hyvin, kunhan vain pidin sen tarpeeksi lyhyenä enkä antanut sen kaahottaa hullunlailla. Piti säilyttää maltti ja tasapainoisuus tekemisessä, ilman turhia spurttailuja.

19.9.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Karkin rallittelut

Aaven.netin Minttu kävi reilut pari viikkoa sitten napsimasta kuvia, kun irtojuoksutin Karkkia ja kyllähän sieltä taas kivaa materiaalia (ja liikettä!) tuli. Mikä ei sinänsä yllättänyt mua, kun Karkki lähes poikkeuksetta intoutuu rallattelemaan sydämmensä kyllyydestä, kun pääsee isolle kentälle vapaaksi. Lopuksi vielä oteltiin muutamat rakenne -ja yhteiskuvat. Rakennekuvia olin itseasiassa jo tovin halunnut, mutta aina se jonkun ollessa kuvaamassa unohtuu. Nyt onneksi muistin. Nykytilanteen rakenne kuvaa on helppo verrata keväällä otettuun rakennekuvaan ja nähdä, onko mikään muuttunut vai ei. Itse kun en sitä niin suurta/kongreettista eroa näe, kun katson Karkkia lähes joka päivä. Mutta pidemmittä puheitta, päästän teidät kuvien pariin!

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Mikä kuvista on sinun suosikkisi?

perjantai 14. syyskuuta 2018

Kun tähtien ja kuun asento on oikea


Tänään tuntui olevan tähtien ja kuun asento olleen oikeassa asennossa, sillä meidän valmennus sujui yllättävän hyvin ja kivuttomasti. Kivuttomalla tarkoitan siis sitä, etten itse vinkunut taukoa ja säätänyt muuten omiani. Tuntui siltä, että mä en ollut omissa maailmoissani, vaan 100% tekemässä asioita oikein. Saatiin todella hienoja pätkiä aikaiseksi ja itsellänikin tuntui joku lamppu syttyneen päässä, vaikkakin olin alkuun sitä mieltä, että kuolema tulee kun piti istua ravissa alas. Kummasti se ravi ei enää hetken päästä tuntunutkaan niin kauhealta, kun haki itselle sitä asentoa ja antoi sen ravin "pompottaa" eikä jännittänyt kroppaa liikettä vasten. Saatiin me jopa oikeasti hienoja pätkiä harjoitusravissakin aikaiseksi, mikä vaan nostaa omaa fiilistäni jatkaa samoja ravitoistoja yksinäni. En opi istumaan Karkin ravissa, jossen istu. So simple.

Täytyy vain todeta, että on se hiton hieno tunne, kun hevonen on rehellisesti sun avuilla ja alla, eikä nojaile ohjiin tai kaadu jommankumman pohkeen päälle. Vaikka Karkin kanssa ne hetket on lyhyitä, niin ne on silti kultaakin arvokkaampia. Niistä saa lisää intoa ja motivaatiota jatkaa. Niistä saa myös omalla tavalla voimaa niihin huonompiinkin hetkiin, kun kaikki ei mene suunnitellusti. Karkki on oikeasti hieno ja kiva hevonen, kun pistää itseään likoon. Toki onhan se muutenkin, mutta se mielellään miellyttää sen hetken ratsastajaa, kunhan sille vain rehellisesti kerrotaan mitä siltä halutaan. Vaikka onkin vino ja raakile. Ne on ne pienet hetket, joissa se oikeasti loistaa. Toivottavasti tulevaisuudessa ja treenimäärien karttuessa ne pienet hetket vaihtuvat isompiin ja pitkäkestoisempiin hetkiin. Tosin onhan se jo nyt edistynyt huomattavasti siitä, mitä se oli mulle tullessaan. Harmi kun niistä ihan ensimmäisistä valmennuksista ei ole videota, että voisi vertailla nykypäivään. Tosin en ole ihan varma, että haluaisinko katsella silloista ratsastustani videolta.. Tuntuu, että itsekin ratsastan nykyään paremmin, kuin silloin kun Karkki tuli mulle.


On oikeasti ilo treenata Karkin kanssa, kun sen kanssa ei ole oikeasti koskaan täysin samanlaista päivää. Se osaa joka kerta yllättää, niin hyvässä kuin pahassakin. Nautin oikeasti sen kanssa treenaamisesta, sillä se antaa usein välittömän palautteen eli toimii oikein, kun itse teen oikein ja kerron sille selkeästi mitä haluan. Tykkään myös katsoa, kun valmentajani ratsastaa sillä, siinä usein huomaa, miten paljon Karkki on oikeasti mennyt eteenpäin. Toki samalla myös voi katsella kateudesta vihreänä, miten se hevosen oikeasti kuuluisi kulkea. Mutta kaikkea ei voi saada kerralla, vain pieni pala kerrallaan. Onneksi meillä on aikaa taivaltaa tätä taivalta yhdessä pitkälle ja toivottavasti me myös päästään tällä taipaleella pitkälle, sinne himoituille helpon A'n radoille. Se vain vaatii paljon kovaa työtä, niin hevoselta kuin ratsastajaltakin.

torstai 13. syyskuuta 2018

Vastauksia kysymyksiin - osa 3


Tässä olisi kolmas osa vastauspostauksesta, edelliset osat löydät täältä ja täältä. Poikkeuksellisesti joudun pilkkomaan nämä vastauspostaukset alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen neljään osaan, joista viimeinen tulee olemaan videolla.


Millainen talli olisi unelma?
Omaa tallia en mielellään haluaisi, ainakaan juuri nyt. Mutta vuokrapaikalla ollessa unelmien talli olisi talli, jossa kaikella on oma paikkansa, selkeät säännöt ja mutkattomat järjestelyt. Tietysti tallilla pitää olla kentän ja viihtyisän sekä siistin tallin lisäksi maneesi ja monipuoliset maastot. Itse tykkään enemmän isoista, kuin pienistä talleista. Mulle tulee vähän ahdistunut olo, jos ei näe muita ihmisiä tallilla ollessaan tai siellä on joka kerta "kuoleman hiljaista". Toki onhan se kiva, että välillä on omaa rauhaa jne., mutta pääosin viihdyn isolla tallilla.


Millainen kesä Teillä oli?
Meillä oli todella mukava kesä! Ihan kaikkea suunnitelmia ei päästy toteuttamaan, mutta kesä oli silti mukava ja erittäin opettavainen. Päästin jopa yksinkin maastoilemaan, ensimmäistä kertaa Karkin mulla oloaikana. Päästiin myös hyppäämään ja alkukesästä kahlaamankin, puhumattakaan niistä kaikista opeista ja uusista oivalluksista, jota valmennuksissa tuli.


Millaisista hevosista tykkäät?
Rehellisistä, omalla moottorilla liikkuvista ja ratsastajaa miellyttävistä hevosista, jolla on pientä pilkettä silmäkulmassa. Juuri sellaisista kuin Karkki on ja Waltsu oli, tosin kummallakin välillä vähän toi omalla moottorilla liikkuminen "ontui", mutta kyllä ne moottorit sieltä käynnistyi, kun osasi oikein vaatia.

Tykkään myös, että hevonen on ihmisläheinen ja viihtyy ihmisen seurassa sekä ottaa kontaktia. Tähän mennessä mulla ei ole ollut sellaista hevosta, joka ei ottaisi ihmiseen kontaktia ja olisi varsinainen koiranpentu.


Mihin asioihin kiinnität huomiota koeratsastuksessa ja hevosen käyttäytymisessä?
Luonne, käytös, apuihin vastaaminen ja liikkeet/liikkuminen (liikkuu puhtaasti, eikä esim onnu tai liiku muuten epämääräisesti).


Ostatko paljon varusteita? Tykkäätkö jostain merkistä erityisesti?
Ostan! Etenkin heräteostoksia tulee osteltua turhankin usein ja huomaan about viikon jälkeen jo, etten oikeasti tarvitse kyseistä tuotetta. Mutta onneksi niistä on suht helppo päästä eroon, kun myy nettikirppiksillä pilkkahintaan pois.

Mulla ei ole Karkin varusteissa mitään tiettyä merkkiä, mitä ostaisin tai käyttäisin, mutta haaveilen yhä tästä kouluhuovasta. Se on vain turhan tyyris, ainakin mulle. Mutta jospa mä joku päivä satsaisin siihen, sen sijaan, että ostaisin kolme uutta halpishuopaa. Uskon vahvasti, että tämä huopa pitää paremmin muotonsa ja ulkonäkö pysyy pidempään hyvänä. Meillä kun nuo halpishuovat ovat ikävästi haalistuneet pesussa eikä pysy enää samalla tapaa ryhdikkäänä kuin ostaessa.

Omissa varusteissa taidan alkaa kääntyä merkkiuskolliseksi, kun kesällä kaveri sai mut yli puhuttua ostamaan Kingslandin ratsastusleggarit. Ne ovat oikeasti todella ihanat päällä ja niissä olevat gripit ovat vain plussaa. Tosin alkuunhan en meinannut pystyä keventämään, kun gripit tarrasivat todella kovaa satulaan kiinni. Onneksi ne ovat nyt vähän kuluneet, niin saa takapuolenkin penkistä irti. Ne ovat kuitenkin todella ihanat jalassa eivätkä hiosta ikävästi kesähelteillä. Tosin joudun luopamaan niistä piakkoin, kun ilmat alkavat viiletä, kun ne ovat enemmän kesähousut.


Seuraatko kilparatsastusta, millä tasolla?
En pahemmin seuraa. Satunnaisesti tulee esim. Havenin kautta katseltua jos joku tuttu on kisaamassa tms.


Kuka/ketkä on lemppari ratsastajia, miksi?
Ehdottomasti oma valmentaja! Tykkään sen tyylistä ratsastaa ja muutenkin käsitellä hevosia.


Kokeilitko monia eri hevosia ennen ostamasia hevosia?
Kokeilin muutamaa.


Olisitko halunnut/voinut mennä ulkomailta etsimään hevosta? Mistä maasta?
Olisin voinut mennä, jos olisin halunnut. En vaan kokenut tarpeelliseksi heti alkuun lähteä katselemaan hevosta ulkomailta kun muutamia potentiaalisia ehdokkaita täällä kotimaassakin oli. Ajatuksen asteella olisin voinut lähteä katsomaan hevosta esim. Virosta tai Ruotsista. Pidemmälle lähteminen tuskin mua olisi hirveästi inspiroinut.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Aika menee siivillä

© Milla H.

Johan se viikonloppu taas meni yhdessä hujauksessa ohi, puhumattakaan viimeisestä parista viikosta. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut menevän hirveässä sumussa ja kiireessä, jonka vuoksi blogi on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Kun yöllä kahden aikaa pistää päänsä tyynyyn ja herää aamulla viimeistään klo 8, ei ole blogi päällimmäisenä mielessä. Siihen kylkeen kun otti vielä pienen syysflunssan, niin avot! Onneksi kuitenkin kaikki ylimääräinen säätö on poissa pelistä, joten voi keskittyä normaaliin arkeen, tallin, työn, blogin ja perheen parissa. Onneksi myös kaikki Karkin pakolliset "huollot" alkaa olla mallillaan ja kohta voidaan taas jatkaa normaaleja treenejä. Karkilla oli eilen raspaus ja tänään kengitys, jonka jälkeen voidaan jatkaa samaan malliin, ennen parin kuukauden päästä olevaa hierontaa. Suustakaan ei onneksi löytynyt mitään pientä terävöitymistä kummempaa, joten tämä päivä me vielä käveltiin kevyesti ja sen jälkeen jatketaan normaalia arkea. En muutenkaan odottanut, että Karkin suusta mitään ihmeellistä löytyisi, sillä se raspattiin edellisen kerran huhtikuun alussa. Raspausväliä ei tosiaan ehtinyt kertyä kuin reilu viisi kuukautta. Sovittiin eläinlääkärin kanssa silloin, että katsotaan alkuun sillä puolen vuoden välillä, kun en tiennyt milloin Karkki oli edellisen kerran raspattu. Nyt kuitenkin sovimme, että pidennetään raspausväliä 1-1,5 kuukaudella. Uskon, että sellainen reilun 6-7,5 kk väli olisi Karkille sopiva. Mutta katsotaan nyt, ensi kerrallahan sen sitten näkee.

Olin eilen kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, ettei Karkki saanut eilistä päivää varsinaisesti vapaaksi, vaan pääsi kentälle juoksemaan villinä ja vapaana. Tosin loppuun tehtiin vähän maastakäsin juttuja ja Karkki hiffasi hommat nopeasti. Vapaana ollessaan se myös hienosti kuunteli mun ääniapuja ja siirtyi pyynnöstä askellajista toiseen. Vaikkakaan Karkki ei meinannut alkuun tajuta, että miksei se vaan voi vetää häntä tötteröllä laukkaa pitkin kenttää, tylsää ja mälsää. Piti kuunnella ihmistä, joka seisoi keskellä kenttää. Tänään oli vielä tylsempää, kun pitää vaan kävellä. Käytiin maneesissa kävelemässä ilman satulaa about 45 minuutin verran. Tällainen höntsäily teki ainakin mulle hyvää, etenkin kun poikkeuksellisesti sain viime yönä unta vain reilut 3 ja puoli tuntia. Kummasti sitä kuitenkin tallilla piristyi!


Huomenna jatkamme Karkin kanssa kuitenkin tutulla kaavalla eli sileän työskentelyllä, valmistautuen perjantaiseen kouluvalmennukseen. Sitä ennen on kuitenkin vielä torstaina vuorossa Karkin läpiratsastus, jotta voin taas matkustella perjantaisella koulutunnilla ja nauttia mun kivasta sekä helposta hevosesta. Eikun hetkonen, ei. Helppohan Karkki ei tosiaan ole, vaatii ratsastajalta paljon, mutta kiva se on ja kiltti. Vaikka välillä onkin vähän poni ja ilmaisee omia mielipiteitään tiettyihin juttuihin.

Täytyy saada perjantaina mahdollisimman hyvä tatsi Karkkiin, jotta voi mennä hyvillä mielin maanantaina estetunnille, uuden opettajan valvovan silmän alle. Innolla odotan, että mitä saadaan maanantaina aikaiseksi ja mitä tykkään tästä meidän uudesta opettajasta. Ainakin henkilökemiat sen kanssa noin niin kuin muuten natsaa, mikä on aina hyvä juttu. En vaan itse yksinkertaisesti voi käydä sellaisen ihmisen tunneilla/valmennuksissa, jos en tule ihmisen kanssa muuten toimeen tai meidän "hevosnäkemyksissä" on todella räikeitä eroja. Mutta onneksi kaikki ihmiset on erilaisia, kuten myös opettajat. Kaikki ei vaan sovi kaikille. Tältä kyseiseltä estetunnilta tuskin tulemaan saamaan materiaalia, kun se on klo 10. Mutta jospa sitä jatkossa saisi esteiltäkin lisää materiaalia, niin olisi helpompi puretua asiaan. Itseäni ei jotenkaan inspiroi kirjoittaa, jos ei ole kuvamateriaalia.

perjantai 7. syyskuuta 2018

"Pieniä" juttuja

Kuva eiliseltä maastoreissulta, ihanassa ilta-auringossa ja hyvässä seurassa ♥

Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän blogikirjoituksen, vaikka siitä onkin aikaa vasta nelisen päivää. Meillä oli keskiviikkona hieronta, kuten oltiin alkuperäisesti suuniteltukin. Myöskin satula-auto kävi vahvistamassa mulle, että meidän uusi koulusatula on varsin passeli Karkille ja samalla saatiin myös uusi estesatula, joka oli hakusessa. Suuret kiitokset satula.comille nopeasta ja hyvästä palvelusta! Olen erittäin tyytyväinen ko. puljuun. Nyt voi hyvillä mielin jatkaa treenejä, kun on sopivat satulat ja hevonenkin on hierottu läpikotaisin. Tosin tälläkään kertaa Karkilta ei löytynyt mitään maailmaa mullistavia jumeja, vaan lähinnä lihaskireyttä. Mikä on ihan normaalia nuorelle/raa'alle hevoselle, joka vasta lähinnä opettelee kulkemaan oikeinpäin ja kasvattelee lihaksiaan.

Ennen hierontaa kuitenkin meidän valmentaja ratsasteli Karkin läpi, kuten myös tiistainakin. Mulla piti alunperin olla keskiviikkona kouluvalmennus, mutta tän flunssan kanssa päätin skipata sen, sillä mun on pakko olla ensi viikolla terveenä, ei ole pahemmin aikaa enää sairastella. Hetkittäin tuntuu, että flunssa olisi menossa ohi, mutta heti kun tekee jotain vähänkin astetta raskaampaa, huomaa ettei se ihan olekaan ohi. Tänään kuitenkin meinasin jo vähän käydä höntsäilemässä Karkin kanssa jotain pientä, kun eilen oltiin rennolla maastokävelyllä. Karkki selkeästi tykkäsi, kun sai vähän vaihtelua maisemiin, vaikka se pistikin taas loppumatkasta sellaisen "singeri-vaihteen" päälle. Kuten aina. Sille tulee aina hirveä kiire loppumatkasta, etenkin jos ruoka-aika on käsillä. Onneksi se kuitenkin siitä huolimatta malttaa seistä ja odottaa perässä tulevaa kaveria, vaikka olisikin kova kiire kotiin. Karkilla kun on muutenkin melko matkaa voittava käynti, kun oikeasti kävelee.


Mutta palataan vielä takaisin noihin kahteen läpiratsastuskertaan. Tiistaina Karkki ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta keskiviikkona se taas selkeästi oli parempi. Eikä sinänsä mikään ihme, kun valmentaja oli itse mennyt edellispäivänä ja hevonen oli "omilla säädöillä". Karkki näytti maasta katsottaessa keskiviikkona paljon paremmalta, mitä tiistaina ja jopa laukkaakin sai taas säätää. Puhumattakaan siitä, miten kauniisti se liihotteli ravissa menemään, vaikka välillä piti vähän kysyä, että joko nyt saisin nojata ohjiin ja olla kantamatta itseään. Mutta ei, pakko oli kantaa ihan itse itsensä, kun ei sitä kukaan muukaan tee.

Olen kyllä siitä todella tyytyväinen ja onnellinen, että meidän valmentajan hermo tuntuu aina vaan kestävän ja venyvän, eikä se ikinä hermostu hevoselle. Se aina jaksaa kannustaa, neuvoa ja sanoa, että hevosella on aina joku syy, miksi se tekee asian X. Se ei ole ilkeä eikä tee sitä tahallaan, se on aina seuraus asiasta X. Mikä on oikeasti ihan totta, kun järjellä ajattelee. Hevonen ei ole ilkeä tai "tuhma", se ei joko ymmärrä asiaa tai se ei tunnu hyvältä, eikä siksi halua tehdä asiaa X. Itse myös tykkään siitä, että valmentaja kertoo juurta jaksaen ne pienetkin yksityiskohdat.

Pahoittelut tästä, että tunnun joka kerta hehkuttavan meidän valmentajaa, mutta tottahan se on! Kun on kerrankin löytänyt valmentajan, jonka kanssa synkkaa ja homma toimii hevosen kanssa, niin miksei sitä hehkuttaisi. Etenkin kun sen voi konkreettisesti nähdä, miten Karkki on mennyt eteenpäin, itsestäni puhumattakaan. Kohta voi taas keskittyä täysillä valmennuksiin, kunhan saa sanottua flunssalle heipat.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Loppuviikon hyppelyt

© Julia

Aloitetaan nyt alkuun purkamaan perjantaista estetuntia ja sen jälkeen pureudutaan eilisiin estekisoihin. Kuten meitä instagramissa seuraavat jo tietävätkin, meidän perjantainen estetunti ei mennyt ihan putkeen. Otimme jo melkein alkuun pari todella turhaa kielto, kun en itse ratsastanut tarpeeksi, vaan ajelehdin vain kyydissä, käsijarru pohjassa. Eihän se hevonenkaan luonnollisesti tiedä, mitä tehdä, jos olen käsijarru pohjassa menossa esteelle. Mähän kokoajan kerron sille hevoselle, että ei mennä, vaikka este on tulossa. Kummasti kuitenkin, kun aloin vähän rentoutumaan ja annoin sille tilaa edetä sekä ratsastin, alkoi homma pelittämään. Kiellot/ohimenot oli täysin turhia, kun annoin oman epävarmuuteni näkyä hevoselle. Vaikka Karkki onkin menossa esteelle, mun pitää silti ratsastaa sen sinne loppuun asti ja olla pitämättä liiaksi edestä. Se ei kuitenkaan saa ryysätä sinne, mutta sen täytyy edetä ja laukan pyöriä. Ylläolevasta kuvasta myös huomaa, kuinka mulla ei ole juurikaan kunnollista tuntumaa suuhun ja alan keräämään ohjaa vasta ennen seuraavaa estettä. Pitäisi säilyttää se sama ohjastuntuma kokoajan, eikä antaa ohjien valua kilometrin mittaiseksi ja juuri ennen estettä napata edestä. Iso, iso virhe.

Heti oikeastaan kun aloin itse kunnolla ratsastaa, täytyy vain taasen todeta, että wau! Toi hevonenhan oikeasti hyppää ja todella kivasti jopa. Meidän viimeinen rata tunnin aikana sujui todella hyvin, kun itse vain ratsasti. Ongelmanahan ei ole Karkille estekorkeus, vaan se ongelma on pelkästään mun oman pään sisällä. Samoin kuten esteiden kyttääminen, sekin on vain kuskin pään sisällä. Kun ratsasti kunnolla esteiden välissä, ei Karkilla ollut mitään mielenkiintoa muuhun kuin ratsastajan kuuntelemiseen. Se suoritti todella mallikkaasti ja olin todella, todella tyytyväinen Karkkiin. Sen jälkeen pystyin hyvillä mielin ajattelemaan niitä meidän eilisiä estekisoja, joista meinasin jo lauantaina jänistää, kun itseä niin paljon jännitti. Mutta jännitys oli loppuen lopuksi täysin turhaa.

© Julia

Sunnuntainahan me tosiaan starttiin vain se 50 cm, vaikka kovasti moni koitti houkutella meitä starttaamaan myös se 70 cm. Pidin kuitenkin pääni, sillä tiesin, miten kova jännittäjä Karkkikin on ja en halunnut asettaa sille liikaa paineita, kun kyseessä oli kuitenkin sen ensimmäiset estekilpailut. Halusin tehdä homman sille mahdollisimman helpoksi, kun kuitenkin itse tiedän jo valmiiksi, mitkä ne asiat ovat, mitä se jännittää. Tosin yksi pienen pieni ylläri mulle tuli jo verkassa, aplodit. Ne oli todella pahoja, poni vähän villiintyi jo verkan aikana kun kuuli ihmisten taputtavan. Joten siitä syystä myös pyysin, ettei meidän suorituksen jälkeen taputeta. En ollut henkisesti valmistautunut ylimääräisiin liikkeisiin, sillä taputukseen reagointi tuli itselle aikalailla puskista. Kuitenkin parempi näin, sillä myös maneesin ulkopuolella Karkki reagoi taputuksiin, vaikka vaikuttukin päällisin puolin jo rentoutuneen "rankan" suorituksen jälkeen. Fyysisestihän suoritus ei ollut Karkille rankkaa, vaan henkisesti. Täysin uusi tilanne, vaikkakin kotona oltiin. Normaalin pari silmäparin ollessa katsomossa, oli siellä yhtäkkiä parisen kymmentä. Se oli ehkä Karkille se jännittävin osuus. Edes värikkäämpiä puomeja se ei juurikaan katsellut, yli mentiin, vaikkakin välillä vähän isommalla hypyllä. Mutta eipä se haittaa, pääasia, että Karkki meni rohkeasti yli.

Mehän tulimme koko radan pääosin ravissa, sillä Karkki oli edellisen ratsukon suorittaessa todella jännittynyt ja halusin saada sille hyvän kokemuksen aikaiseksi. Meillä oli kuitenkin 50 cm luokassa arvosteluna A.0.0 ja enimmäisaika oli todella suuri, joten meillä oli rauhassa aikaa suorittaa rata enimmäisajan puitteissa. Ajaksi me saatiin 82,16 sekuntia, mikä meni reilusti alle enimmäisajan, kun enimmäisaika oli 192 sekuntia. Mutta se nyt ei ollut pääasia, vaan pääasia oli puhdas ja hyvä rata, josta jää kummallekin hyvä mieli. Etenkin hevoselle. Toki tulihan meille kylkiäiseksi puhtaasta radasta myös puna-valkoinen ruusukekin, joka on Karkin ensimmäinen ruusuke! Mutta nyt vain enemmän treeniä ja ratarutiinia alle, jotta päästäisiin kisoissa menemään isompaa eikä tarvitsi mennä tuolla lasten seassa. Täytyy todeta, etten todellakaan tiedä, miksi olen aiemmin mennyt noissa "lastenluokissa", kun jopa tuon 151 cm korkean hevosen selässä ne esteet oli oikeasti pieniä ja Karkkikin pääsee niistä vaikka kävellen yli.

© Sirkku

© Sirkku