perjantai 25. tammikuuta 2019

Kuulumisia


Kulunut viikko on mennyt todella vaihtelevasti, vaikken itse ole pahemmin ehtinyt ratsastella. Annettakoon se mulle nyt anteeksi, kun mulla alkoi viikko sitten uusi työ ja pää on täynnä kaikkia uusia juttuja sekä kroppa huutaa hunajaa. Onneksi hiljalleen kroppa alkaa tottua tähän fyysisempään työhön ja alan olla sisäistänyt monia juttuja. Siksi myöskään blogiin ei ole tullut postauksia viikkoon. Nyt on kuitenkin hyvä hetki jatkaa taas kirjoittelua normaaliin tahtiin, kun olen päässyt "uuteen" arkirytmiin/arkeen.

Karkin viikko-ohjelmaa olen kuitenkin nyt alkanut ahkerasti taas suunnitella, mikä helpottaa myös muuta arkea. Karkillahan on nyt kerran viikossa jatkossakin hyppäilyä, kun ne hoituu Karkin vuokraajan toimesta. Huomenna heillä on luvassa ensimmäinen estetunti, josta on luvassa materiaalia myös blogin puolelle. Tarkoitus olisi jatkossakin he käyvät estetunneilla niin kotona, kuin muuallakin, mikäli sellainen tilaisuus tulee. Mahdollisista kilpailuista ollaan myös puhuttu, mutta katsotaan nyt ensin näitä tunteja/valmennuksia. Meidän tallille on tulossa vieraileva valmentaja (Venla Keränen) 10.2., jonka valmennukseen Karkin vuokraaja ja Karkki ovat osallistumassa. Itse odotan innolla näitä tulevia valmennuksia, kuten myös omiakin kouluvalmennuksia. Mullahan piti olla tällä viikolla kouluvalmennus, mutta se meni vähän puihin mun omien juttujen takia. Jospa ensi viikolla koittaisi paremmalla onnella.

Mutta palatakseni vielä takaisin Karkin ja Karkin vuokraajan menoon, olen todella iloinen ja onnellinen, että löysin moisen kultakimpaleen Karkin vuokraajaksi. Tai oikeastaan vuokraaja löysi meidät, itse en edes etsinyt vuokraajaa, mutta tiesin vuokraajan etsivän vuokrahevosta ja hetken pohdittuani oltiinkin jo sovittu kokeilu. Tunsin kuitenkin entuudestaan vuokraajan äidin, joten olin todella luottavaisin mielin antamassa Karkkia vuokralle. Päivääkään en ole katunut päätöstä, sillä kaikki hoidetaan aina kuten on sovittu ja viimeisen päälle. Itse voin luottavaisin mielin tehdä vuokrauspäivinä muuta, eikä tarvitse turhia stressailla. Hyvät vuokraajat on kultaakin kalliimpia ja niistä kannattaa pitää kiinni. ♥


Palataan pieneksi hetkeksi kuitenkin tähän kuluneeseen viikkoon. Karkki pääsi viime viikonloppuna taas tuttuun tapaan hyppelemään, joka sujui olosuhteisiin nähden ihan kivasti. Toisen maneesin katolta pudoteltiin samaan aikaan lumia, joten Karkki oli lievästi sanottuna jännittynyt. Siitä huolimatta tuli kivoja hyppyjä ja Karkki tykkäsi. Mitään isoa tai hankalaa ne eivät tulleet, vaan ihan perus jumppasarjaa sekä ympyrällä pientä kavaletti, ihan simppeleitä juttuja siis. Muutoin oikeastaan itse hoidin liikutukset maastakäsin juoksuttaen tai maastossa kävellen, myös hangessakin käytiin. Ehkä tämmöinen pieni tauko ratsastuksesta teki mulle ja Karkille hyvää, tai sitten ei. Sen näkee sunnuntaina, kun pääsen kipeämään selkään. Itselläni on nyt kova motivaatio päästä takaisin selkään ja treenaamaan kunnolla, etenkin kun sunnuntain jälkeen on muutaman päivän vapaat itsellä tiedossa. Silloin kerkeää tekemään vaikka mitä. ;)

torstai 17. tammikuuta 2019

Tavoitteet vuodelle 2019


Mun flunssa alkaa hiljalleen olla ohi, joten nyt on hyvä vähän miettiä tulevaa ja sitä, millaisia tavoitteita meillä on tälle vuodelle. Ihan ensimmäiseksi haluaisin lähteä siitä liikkeelle, että mä ratsastan, ratsastan ja ratsastan, enkä vain juoksuttele tai höntsäile, vaan että me tehtäisiin ihan oikeasti töitä. Tosin nyt ei valitettavasti ole tässä kohtaa tätä toteutettu, vaan olen ottanut itse levon kannalta ja koittanut saada flunssaa pois mahdollisimman nopeasti. Samalla Karkkikin on saanut pitää pientä lomaa, mikä on selkeästi tehnyt sille vain hyvää. Tänään kuitenkin päästiin takaisin normaaliin arkeen kiinni juoksutuksen merkeissä ja huomenna olisi tarkoitus kavuta takaisin selkään.


Ihan ensimmäiseksi haluan ottaa tavoitteeksi säännöllisyyden/rutiinit. Haluan käydä säännöllisesti valmennuksissa ja keskittyä omassa ratsastuksessa niihin hyviin toistoihin, jonka kautta päästään tulevaisuudessa tekemään myös niitä vähän vaikeampia asioita. Näitä hyviä toistoja ovat esimerkiksi väistöt, laukannostot ja ylipäätänsä siirtymiset. Ne kun tekee oikein ja ajatuksen kanssa, alkaa toivon mukaan kaikki muukin olla helpompaa. Ei niin että tehdäämpäs nyt vähän väistöä ja hevosen takaosa menee joko edellä tai jäljessä, vaan niin, että hevonen kulkee suorana ja oikeasti väistää. Sama pätee siirtymisiin, ne pitää tehdä tasapainossa ja ne pitää valmistella. Mulla on oikeasti todella huono tapa vain "tehdä" siirtymiset, sen kummempia valmisteluita. Nyt siihen täytyy tulla muutos, mikäli haluan edetä. Sama pätee ihan maastoillessakin, sielläkin täytyy valmistella siirtymiset eikä vain siirtyä töksäyttäen.

Toiseksi tavoitteeksi haluan ottaa monipuolisuuden. Haluan tehdä Karkin kanssa kaikkea monipuolisesti, että kummallakin pysyy mieli ja keskittyminen virkeänä. Hyvänä esimerkkinä on maastoilu, jota haluan jatkossakin toteuttaa vähintään kerran viikossa, mahdollisesti jopa enemmänkin. Itse en tosin tykkää maastoilla yksin tai pimeällä, joten näin talviaikaan maastoilu onnistuu useimmiten vain kerran viikossa. Se on kuitenkin jo enemmän kun ei ollenkaan maastoilisi. Maastoilun lisäksi hyppääminen on Karkille hyvää vaihtelua ja toistaiseksi sitä hyppäystä Karkin kanssa hoitaa Karkin vuokraaja, mun silmien alla. Itselläni on suunnitelmissa mennä kuitenkin Karkin kanssa myös puomeja, että saa normaaliin sileän työskentelyyn vähän vaihtelua. Tosin tätä teen vain satunnaisesti, kun tällä hetkellä itselläni ei ole mitään suurta paloa hyppäämiseen tai puomeiluun, vaan enemmänkin tuohon kouluratsastukseen ja maastoiluun. Näiden kaikkien lisäksi tarkoitus olisi jossain kohtaa kokeilla Karkin kanssa ohjasajoa, mutta se vaatii ainakin ensimmäisiksi kerroiksi yhden apukäden matkaan, kun kasvattajan mukaan sillä ei ole koskaan ajettu/ohjasajettu. Se korvaisi hyvin myös juoksutuksen, mitä teen noin kerran viikossa, ellei ole jotain poikkeuksellista (kuten olen itse kipeänä, silloin saatan juoksuttaa useamminkin).


Kolmanneksi tavoitteeksi haluan ottaa tavoitteellisuuden. Tällä tarkoitan sitä, että haluan asettaa meille selkeät tavoitteet ja mennä niitä kohti. Tänä vuonna haluaisin saada sileällä Karkkia mahdollisimman hyväksi ja kevyeksi ratsastaa sekä startata muutamissa kilpailuissa, joista vähintään yhdet ovat ulkopuoliset kilpailut. Haluan siis vihdoinkin päästä kilpailemaan Karkin kanssa, jotta saadaan siitä rutiinia molemmille. Myös matkustelu mahdollisiin treeneihin olisi vain hyvästä, mutta miksi lähteä turhaan muualle, kun kotona on kaikki, mitä tarvitaan. Tosin ei voi tietää, jos vaikka jostain syystä Karkin kanssa satuttaisiin menemään muualle esim. estetreeneihin. Tai tässä kohtaa pallo on oikeasti vuokraajalla, ei mulla. Mä en ainakaan toistaiseksi ole kiinnostunut hyppäyksestä, mutta mistä sitä tietää, jos se into vaikka jostain palaisi. Haluan tänä vuonna päästä starttaamaan Karkilla helppoa C:tä, ainakin näin alkuun. Ensi vuonna on hyvä miettiä sitten sitä helppoa B:tä, mikäli ratarutiinia ja kotitreenejä on tarpeeksi.

Millaisia tavoitteita/suunnitelmia teillä on tälle vuodelle?

perjantai 11. tammikuuta 2019

Takaisin tositoimissa


Ei voi muuta todeta kuin huh huh. Tämän päiväinen ratsastus oli jotain niin järkyttävää, että olen todella ihmeissäni, miten saatiin edes kaksi suhteellisen onnistunutta kuvaa, vaikka niiden laatu ei olekaan mitenkään päätä huimaavaa. Haaveissa olisi kunnon kalusto, minkä voisi asettaa kaverin käteen. Tällä hetkellä mennään lainakameralla, kun omani myin pois. Ehkä joskus tulevaisuudessa on varaa parempaan kameraa ja oikeasti mielenkiintoa kuvausta kohtaan, mutta sitä odotellessa näillä mennään. Tänään oli tarkoitus pyytää ottamaan myös pientä videota, mutta skippasin koko ajatuksen jo alkuravien jälkeen. Rentoudesta ja kivasta ei ollut mitään tietoa, kun kaikki tuntui olevan yhtä tahtojen taisto, jokaikisessä asiassa. Karkkihan ei protestoinut mun apuja millään tapaa, mutta ei se niihin alkuun myöskään reagoinut mitenkään. Ei menty jalasta eteen samantien, vaan vasta puolen ympyrän jälkeen.

Vähän taisi tämän päiväinen rallittelu tarhassa painaa jaloissa. Pitäähän nyt jokaisen itseään kunnioittavan pienen hevosen vetää rallia, kun maneesin katolta tippuu lunta. Jos ne vaikka vahingossa tulisikin omaan niskaan, vaikka tarha ei olekaan ihan maneesin kyljessä, vieressä kuitenkin. Ne lumet voi silti sinkoutua niskaan. Toisaalta onneksi ne lumet tuli silloin alas, kun en ollut itse ratsastamassa. Se vasta oiskin ollu mielenkiintosta. Mutta eiköhän sekin päivä koita, kun olen maneesissa ratsastamassa ja ne lumet tulee katolta alas.


Olen kuitenkin siitä positiivisesti yllättynyt, että vaikka Karkilla rallittelu painoikin jaloissa, se jaksoi silti hetkittäin keskittyä mihin. Ne pienet hetket oli todella kivan tuntuisia, mutta harmi vaan, että ne kesti vain hetken ja juurikin silloin, kun kuvaaja poistui maneesista eli loppuraveissa. Sitä naureskelinkin tallissa, että taitaa olla parempi tulla jatkossa kuvaamaan meitä vasta loppuraveissa, jos tämä sama meno jatkuu. Olisi kuitenki kiva, ettei jatkuisi, vaan päästäisiin sitä "nousukiitoa" kohti ja alettaisiin samaan enemmän tuloksia esiin. Nyt tuntuu enemmän siltä, että mennään jyrkkää alamäkeä alas eikä hyvästä sekä rennosta menosta ole tietoakaan.

Se jos mikä kaihertaa mua itseäni ja jatkuvasti mietin, että onko hevosen terveydessä tms. jotain vikaa vai onko se vain ratsastuksellinen juttu. Toki pitää muistaa se, että tällä viikolla Karkilla on ollut paljolti sijaisliikuttajia ja itse olen käynyt eilen vain juoksuttamassa, kun flunssa vei musta voiton. Eikä se ole vieläkään helpottanut, mutta pakko oli päästä takaisin hevosen selkään, hinnalla millä hyvänsä. Toivottavasti olo ei ole huomenna pahempi, kun olisi tarkoitus kiivetä takaisin Karkin selkään ja lähteä tallikaverin kanssa maastoon. Tosin maastoilu nyt ei onneksi vaadi mitään sen suurempia juttuja, vaan voi keskittyä pelkästään maisemien katseluun ja höpöttelyyn, sekä ehkä myös ihan pikkiriikkisen siihen itse hevoseenkin. Ellei me päädytä pellolle ravaamaan/laukkaamaan, siinä pitääkin jo sitten keskittyä täysillä hevoseen, että mennään sitä tahtia kuin mä haluan ja silloin kun mä haluan. Itse odotan innolla huomista maastoilua, kun viimeksikin oli niin kivaa. Maastoilu tekee hyvää meille kummallekin.

Postauksen kuvat © Iiris

lauantai 5. tammikuuta 2019

Pelko pois ja hommiin!

© Villa

Moni on varmasti lukenut tämän postauksen, jossa kerron siitä mun jännityksestä ja epäonnistumisen pelosta. Saman postauksen lopussa totesin myös sen, että se jännitys lähtee pääosin itsestäni. Kun itse rentoudun, hevonenkin rentoutuu. Luonnollista, eikös. Tämä päivä oli kuitenkin todella poikkeuksellinen, sillä vaikka itse olin alkuun todella jännittynyt, hevonen oli jostain syystä melko pian huomattavasti rennompi sekä vastaanottavaisempi. Tänään kävimme nimittäin pitkästä aikaa maastoilemassa!

Maastoilua ennen kaikki katastrofin ainekset oli kasassa, sillä Karkilla oli ollut edellispäivä vapaa ja pakkasta oli rapeat kuusi astetta. Jo pienikin pakkanen on nyt tuntunut jostain syystä nousevan ponin "päähän", joten kauhun sekasin tuntein odotin meidän maastoreissua. Mutta faktahan on se, että minä itse ehdotin tätä maastoa, vaikka tiesin nämä lähtökohdat. Sillä olihan ulkona todella nätti keli, joten mikäs sen parempaa olisi, kuin lähteä maastoon. Maastokaveriksi valikoitui kaverini ja hänen yltiörauhallinen liikutushevonen, joka ei vähästä hätkähdä. Karkkiakaan ei silloin pahemmin tunnu mikään hätkähdyttävän, kun mukana on rauhallinen kaveri. Kesällähän sitä nyt ei muutenkaan mikään hätkähdyttänyt ja uskallettiin maastoilla yksinkin, taisi se lämmin ilma tehdä pieneen hevoseen tepposet ja ei huvittanut hötkyillä turhia. Nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä yksin maastoon, kun siellähän voi olla pieniä hevosia syöviä mörköjä! Onneksi meillä on aina saatavilla maastoilukaveri, eikä tarvitse lähteä yksin. Oli kuitenkin onni, että uskaltauduin kysymään maastokaveria ja lähtemään sinne maastoon, sillä olihan meillä oikeasti kivaakin, vaikka Karkkia vähän riehuvat lapset pelottikin. Muuten reissu sujui todella kivasti ja tuli todella euforinen olotila, kun saatiin taas yksi hyvä kokemus.

© Villa

Mutta koska meidän tallin lähettyvillä ei ole kauheasti teitä, missä voisi ravata tai laukkailla, siirryin vielä hetkeksi maneesiin työstämään vähän ravia ja laukkaa. Ja arvatkaas mitä, me ei nähty maneesissa mörköjä eikä edes traktori jännittänyt, ei vaikka se meni ihan vierestä. Okei, traktori nyt ei muutenkaan tätä pientä, maalta tullutta elukkaa jännitä. Oli kuitenkin melko huono veto mennä maneesiin, vaikka Karkki olikin maastolenkin jälkeen todella vastaanottavainen ja miellyttävä. En saanut omaa ajatustani ratsastuksesta kasaan, joten pienen keventelyn ja laukkailun jälkeen siirryin toisen tallikaverin kanssa takaisin maastoon köpöttelemään. Tälläkin kertaa maastoreissu sujui putkeen ja uskaltauduin jopa antamaan Karkille täysin pitkät ohjat, eikä sieltä taaskaan tullut mitään ylimääräisiä liikkeitä.

Olen todella onnellinen ja iloinen siitä, miten kivasti kaikki tänään menikään ja miten sain itselleni huomattavasti luottavaisemman fiiliksen Karkkia kohtaan. Se selkeästi myös nauttia, kun käytiin pitkästä aikaa maastossa, pelkän sileän työskentelyn sijaan. Täytyy taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa maastoilua osaksi joka viikkoista ohjelmaa. Se piristi kummasti kummankin mieltä ja näillä fiiliksillä odotan innolla tulevaa viikkoa, kenties me päästäisiin pian taas kouluvalmennuksiin. Huomenna Karkilla ja sen vuokraajalla olisi tiedossa taas hyppelyt, josta on tulossa tuttuun tapaan myös videota! Jos tällä kertaa saisi myös kuviakin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ensimmäisiä kuvia Karkista.. ♥ © Ada

Pari yötä sitten vuosi pääsi vaihtumaan, mutta vielä voitaisiin hetki kertailla vanhaa ja sitten siirtyä miettimään tätä vuotta. Viime vuosi ei ollut mun mielestä mitenkään järin hyvä, tuli tehtyä paljon virheitä, huono valintoja ja luotettua vääriin ihmisiin. Myöskään hevoshommissa kaikki ei menneet aina putkeen. Olen todella tyytyväinen, että vuosi 2018 on ohi ja toivon mukaan pääsen alottamaan vuoden 2019 puhtaammalta pöydältä. Ainakin tein itselleni uudenvuoden lupauksen, että lupaan olla tänä vuonna ja jatkossa parempi ihminen, unohtuu turhan stressin ja viettää enemmän aikaa läheisten ja niiden oikeasti tärkeiden ihmisten parissa. Toki viime vuosi myös opetti mua paljon ja omalla tapaa kasvatti mua ihmisenä. Viime vuoden tähtihetkiä oli aikalailla Karkin mulle tulo, Karkin kanssa kaikki onnistumisen hetket, meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut sekä Karkin töihin paluu sairasloman jälkeen, puhumattakaan vuoden viimeisimmistä päivistä.

Ada, joka oli vierailemassa pitkästä aikaa kotikonnuilla, kehui Karkin edistyneen kesän jälkeen. Se oikeasti lämmitti mieltä, kun on sen kanssa paljon töitäkin tehty! Itse ei välttämättä huomaa niitä kaikkia asioita samalla tapaa, kuin joku muu, joka on ollut pidempään näkemättä Karkkia. Muutama päivä näiden lämmittävien sanojen jälkeen Karkilla ja sen vuokraajalla oli hyppypäivä, joka sujui yli odotusten. Karkki pääsi yllättämään mut todenteolla ja sieltähän kuoriutui varsinainen esteponi! Kyllä saa olla ylpeä niin Karkista kuin sen osaavasta vuokraajasta, Millasta.


Tältä vuodelta toivon, että kummatkin säilyttäisiin terveenä ja meillä alkaisi treeneissä kunnollinen nousuputki. Mutta mitään järkyttävää nousuputkea ei vielä hetkeen voi odottaa, sillä ensin kuski pitää saada rentoutumaan selässä. Toisaalta, onhan sekin eräänlainen saavutus/nousuputki, kun itse pystyy olemaan rentona selässä ja tekemään asioita eritavalla eli rentoutuneena.

Tämä päivä oli juurikin hyvä esimerkki siitä, kuinka ne jännittävät/"pelottavat" asiat ovat vain siellä mun oman pään sisällä. Alkavan flunssan takia päädyin tänään juoksuttamaan Karkin ja ulkonahan tuuli todella kovaa, jonka johdosta maneesissa vähän paukkui. Eikä Karkki välittänyt tästä paukkumisesta ollenkaan, itse sen sijaan säikähdin kerran, mutta Karkki vaan hölkötteli tyytyväisenä liinan päässä ja kuunteli tunnollisesti mun ääniapuja. Tässä sen huomasi hyvin, että ne ongelmat ovat puhtaasti vain siellä satulan päällä ja satulan päällä olevan korvien välissä. Kysymys kuuluukin vain, oi miksi, miksi teen tämän itselleni? Miksi annan jännityksen ottaa vallan? Karkki ei kuitenkaan ole nyt tehnyt viime päivien aikana elettäkään sen suhteen, että sitä kauheasti jännittäisi tai pelottaisi mikään asia, ei edes silloin kun olen itse selässä. Sain vain siitä yhdestä ratsastuskerrasta itselleni hirveän mörön.

Toivon tältä vuodelta myös paljon muutakin, kuin terveyttä, nousujohteista treenausta, kilpailuja jne. Niistä ajattelin tehdä ihan oman, eritellymmän postauksen. Siihen kirjaan huomattavasti yksityiskohtaisemmin ne asiat, mitä tältä vuodelta toivon ja haluan. Mikäli itse olet jo omaan blogiisi tehnyt tällaisen postauksen, niin linkitä se ihmeessä kommenttiboksiin. Niitä on aina kiva lukea!