lauantai 5. tammikuuta 2019

Pelko pois ja hommiin!

© Villa

Moni on varmasti lukenut tämän postauksen, jossa kerron siitä mun jännityksestä ja epäonnistumisen pelosta. Saman postauksen lopussa totesin myös sen, että se jännitys lähtee pääosin itsestäni. Kun itse rentoudun, hevonenkin rentoutuu. Luonnollista, eikös. Tämä päivä oli kuitenkin todella poikkeuksellinen, sillä vaikka itse olin alkuun todella jännittynyt, hevonen oli jostain syystä melko pian huomattavasti rennompi sekä vastaanottavaisempi. Tänään kävimme nimittäin pitkästä aikaa maastoilemassa!

Maastoilua ennen kaikki katastrofin ainekset oli kasassa, sillä Karkilla oli ollut edellispäivä vapaa ja pakkasta oli rapeat kuusi astetta. Jo pienikin pakkanen on nyt tuntunut jostain syystä nousevan ponin "päähän", joten kauhun sekasin tuntein odotin meidän maastoreissua. Mutta faktahan on se, että minä itse ehdotin tätä maastoa, vaikka tiesin nämä lähtökohdat. Sillä olihan ulkona todella nätti keli, joten mikäs sen parempaa olisi, kuin lähteä maastoon. Maastokaveriksi valikoitui kaverini ja hänen yltiörauhallinen liikutushevonen, joka ei vähästä hätkähdä. Karkkiakaan ei silloin pahemmin tunnu mikään hätkähdyttävän, kun mukana on rauhallinen kaveri. Kesällähän sitä nyt ei muutenkaan mikään hätkähdyttänyt ja uskallettiin maastoilla yksinkin, taisi se lämmin ilma tehdä pieneen hevoseen tepposet ja ei huvittanut hötkyillä turhia. Nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä yksin maastoon, kun siellähän voi olla pieniä hevosia syöviä mörköjä! Onneksi meillä on aina saatavilla maastoilukaveri, eikä tarvitse lähteä yksin. Oli kuitenkin onni, että uskaltauduin kysymään maastokaveria ja lähtemään sinne maastoon, sillä olihan meillä oikeasti kivaakin, vaikka Karkkia vähän riehuvat lapset pelottikin. Muuten reissu sujui todella kivasti ja tuli todella euforinen olotila, kun saatiin taas yksi hyvä kokemus.

© Villa

Mutta koska meidän tallin lähettyvillä ei ole kauheasti teitä, missä voisi ravata tai laukkailla, siirryin vielä hetkeksi maneesiin työstämään vähän ravia ja laukkaa. Ja arvatkaas mitä, me ei nähty maneesissa mörköjä eikä edes traktori jännittänyt, ei vaikka se meni ihan vierestä. Okei, traktori nyt ei muutenkaan tätä pientä, maalta tullutta elukkaa jännitä. Oli kuitenkin melko huono veto mennä maneesiin, vaikka Karkki olikin maastolenkin jälkeen todella vastaanottavainen ja miellyttävä. En saanut omaa ajatustani ratsastuksesta kasaan, joten pienen keventelyn ja laukkailun jälkeen siirryin toisen tallikaverin kanssa takaisin maastoon köpöttelemään. Tälläkin kertaa maastoreissu sujui putkeen ja uskaltauduin jopa antamaan Karkille täysin pitkät ohjat, eikä sieltä taaskaan tullut mitään ylimääräisiä liikkeitä.

Olen todella onnellinen ja iloinen siitä, miten kivasti kaikki tänään menikään ja miten sain itselleni huomattavasti luottavaisemman fiiliksen Karkkia kohtaan. Se selkeästi myös nauttia, kun käytiin pitkästä aikaa maastossa, pelkän sileän työskentelyn sijaan. Täytyy taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa maastoilua osaksi joka viikkoista ohjelmaa. Se piristi kummasti kummankin mieltä ja näillä fiiliksillä odotan innolla tulevaa viikkoa, kenties me päästäisiin pian taas kouluvalmennuksiin. Huomenna Karkilla ja sen vuokraajalla olisi tiedossa taas hyppelyt, josta on tulossa tuttuun tapaan myös videota! Jos tällä kertaa saisi myös kuviakin.

2 kommenttia:

  1. Voi että kun itse pääsisi viemään tuon oman möllykän maastoon! On vaan senverran räjähdysaltista tavaraa näin saikulla etten viitsi yleisen turvallisuuden takia vielä edes kokeilla... Mutta onneksi Karkki osasi olla niin asiallisesti teidän reissulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tekin pääsisitte pian maastoilemaan, se oli yllättävän rentouttavaa! :)

      Olin oikeasti yllättynyt, miten hienosti Karkki käyttäytyi maastossa. Sekin taisi selkeästi kaivata vaihtelua maneesissa kiertämiseen.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.