perjantai 11. tammikuuta 2019

Takaisin tositoimissa


Ei voi muuta todeta kuin huh huh. Tämän päiväinen ratsastus oli jotain niin järkyttävää, että olen todella ihmeissäni, miten saatiin edes kaksi suhteellisen onnistunutta kuvaa, vaikka niiden laatu ei olekaan mitenkään päätä huimaavaa. Haaveissa olisi kunnon kalusto, minkä voisi asettaa kaverin käteen. Tällä hetkellä mennään lainakameralla, kun omani myin pois. Ehkä joskus tulevaisuudessa on varaa parempaan kameraa ja oikeasti mielenkiintoa kuvausta kohtaan, mutta sitä odotellessa näillä mennään. Tänään oli tarkoitus pyytää ottamaan myös pientä videota, mutta skippasin koko ajatuksen jo alkuravien jälkeen. Rentoudesta ja kivasta ei ollut mitään tietoa, kun kaikki tuntui olevan yhtä tahtojen taisto, jokaikisessä asiassa. Karkkihan ei protestoinut mun apuja millään tapaa, mutta ei se niihin alkuun myöskään reagoinut mitenkään. Ei menty jalasta eteen samantien, vaan vasta puolen ympyrän jälkeen.

Vähän taisi tämän päiväinen rallittelu tarhassa painaa jaloissa. Pitäähän nyt jokaisen itseään kunnioittavan pienen hevosen vetää rallia, kun maneesin katolta tippuu lunta. Jos ne vaikka vahingossa tulisikin omaan niskaan, vaikka tarha ei olekaan ihan maneesin kyljessä, vieressä kuitenkin. Ne lumet voi silti sinkoutua niskaan. Toisaalta onneksi ne lumet tuli silloin alas, kun en ollut itse ratsastamassa. Se vasta oiskin ollu mielenkiintosta. Mutta eiköhän sekin päivä koita, kun olen maneesissa ratsastamassa ja ne lumet tulee katolta alas.


Olen kuitenkin siitä positiivisesti yllättynyt, että vaikka Karkilla rallittelu painoikin jaloissa, se jaksoi silti hetkittäin keskittyä mihin. Ne pienet hetket oli todella kivan tuntuisia, mutta harmi vaan, että ne kesti vain hetken ja juurikin silloin, kun kuvaaja poistui maneesista eli loppuraveissa. Sitä naureskelinkin tallissa, että taitaa olla parempi tulla jatkossa kuvaamaan meitä vasta loppuraveissa, jos tämä sama meno jatkuu. Olisi kuitenki kiva, ettei jatkuisi, vaan päästäisiin sitä "nousukiitoa" kohti ja alettaisiin samaan enemmän tuloksia esiin. Nyt tuntuu enemmän siltä, että mennään jyrkkää alamäkeä alas eikä hyvästä sekä rennosta menosta ole tietoakaan.

Se jos mikä kaihertaa mua itseäni ja jatkuvasti mietin, että onko hevosen terveydessä tms. jotain vikaa vai onko se vain ratsastuksellinen juttu. Toki pitää muistaa se, että tällä viikolla Karkilla on ollut paljolti sijaisliikuttajia ja itse olen käynyt eilen vain juoksuttamassa, kun flunssa vei musta voiton. Eikä se ole vieläkään helpottanut, mutta pakko oli päästä takaisin hevosen selkään, hinnalla millä hyvänsä. Toivottavasti olo ei ole huomenna pahempi, kun olisi tarkoitus kiivetä takaisin Karkin selkään ja lähteä tallikaverin kanssa maastoon. Tosin maastoilu nyt ei onneksi vaadi mitään sen suurempia juttuja, vaan voi keskittyä pelkästään maisemien katseluun ja höpöttelyyn, sekä ehkä myös ihan pikkiriikkisen siihen itse hevoseenkin. Ellei me päädytä pellolle ravaamaan/laukkaamaan, siinä pitääkin jo sitten keskittyä täysillä hevoseen, että mennään sitä tahtia kuin mä haluan ja silloin kun mä haluan. Itse odotan innolla huomista maastoilua, kun viimeksikin oli niin kivaa. Maastoilu tekee hyvää meille kummallekin.

Postauksen kuvat © Iiris

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.