keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ensimmäisiä kuvia Karkista.. ♥ © Ada

Pari yötä sitten vuosi pääsi vaihtumaan, mutta vielä voitaisiin hetki kertailla vanhaa ja sitten siirtyä miettimään tätä vuotta. Viime vuosi ei ollut mun mielestä mitenkään järin hyvä, tuli tehtyä paljon virheitä, huono valintoja ja luotettua vääriin ihmisiin. Myöskään hevoshommissa kaikki ei menneet aina putkeen. Olen todella tyytyväinen, että vuosi 2018 on ohi ja toivon mukaan pääsen alottamaan vuoden 2019 puhtaammalta pöydältä. Ainakin tein itselleni uudenvuoden lupauksen, että lupaan olla tänä vuonna ja jatkossa parempi ihminen, unohtuu turhan stressin ja viettää enemmän aikaa läheisten ja niiden oikeasti tärkeiden ihmisten parissa. Toki viime vuosi myös opetti mua paljon ja omalla tapaa kasvatti mua ihmisenä. Viime vuoden tähtihetkiä oli aikalailla Karkin mulle tulo, Karkin kanssa kaikki onnistumisen hetket, meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut sekä Karkin töihin paluu sairasloman jälkeen, puhumattakaan vuoden viimeisimmistä päivistä.

Ada, joka oli vierailemassa pitkästä aikaa kotikonnuilla, kehui Karkin edistyneen kesän jälkeen. Se oikeasti lämmitti mieltä, kun on sen kanssa paljon töitäkin tehty! Itse ei välttämättä huomaa niitä kaikkia asioita samalla tapaa, kuin joku muu, joka on ollut pidempään näkemättä Karkkia. Muutama päivä näiden lämmittävien sanojen jälkeen Karkilla ja sen vuokraajalla oli hyppypäivä, joka sujui yli odotusten. Karkki pääsi yllättämään mut todenteolla ja sieltähän kuoriutui varsinainen esteponi! Kyllä saa olla ylpeä niin Karkista kuin sen osaavasta vuokraajasta, Millasta.


Tältä vuodelta toivon, että kummatkin säilyttäisiin terveenä ja meillä alkaisi treeneissä kunnollinen nousuputki. Mutta mitään järkyttävää nousuputkea ei vielä hetkeen voi odottaa, sillä ensin kuski pitää saada rentoutumaan selässä. Toisaalta, onhan sekin eräänlainen saavutus/nousuputki, kun itse pystyy olemaan rentona selässä ja tekemään asioita eritavalla eli rentoutuneena.

Tämä päivä oli juurikin hyvä esimerkki siitä, kuinka ne jännittävät/"pelottavat" asiat ovat vain siellä mun oman pään sisällä. Alkavan flunssan takia päädyin tänään juoksuttamaan Karkin ja ulkonahan tuuli todella kovaa, jonka johdosta maneesissa vähän paukkui. Eikä Karkki välittänyt tästä paukkumisesta ollenkaan, itse sen sijaan säikähdin kerran, mutta Karkki vaan hölkötteli tyytyväisenä liinan päässä ja kuunteli tunnollisesti mun ääniapuja. Tässä sen huomasi hyvin, että ne ongelmat ovat puhtaasti vain siellä satulan päällä ja satulan päällä olevan korvien välissä. Kysymys kuuluukin vain, oi miksi, miksi teen tämän itselleni? Miksi annan jännityksen ottaa vallan? Karkki ei kuitenkaan ole nyt tehnyt viime päivien aikana elettäkään sen suhteen, että sitä kauheasti jännittäisi tai pelottaisi mikään asia, ei edes silloin kun olen itse selässä. Sain vain siitä yhdestä ratsastuskerrasta itselleni hirveän mörön.

Toivon tältä vuodelta myös paljon muutakin, kuin terveyttä, nousujohteista treenausta, kilpailuja jne. Niistä ajattelin tehdä ihan oman, eritellymmän postauksen. Siihen kirjaan huomattavasti yksityiskohtaisemmin ne asiat, mitä tältä vuodelta toivon ja haluan. Mikäli itse olet jo omaan blogiisi tehnyt tällaisen postauksen, niin linkitä se ihmeessä kommenttiboksiin. Niitä on aina kiva lukea! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.