maanantai 4. helmikuuta 2019

Ei saa luovuttaa

© Iisa

Tänään oli se päivä, jolloin sain lääkärin mukaan nousta takaisin selkään. Pitihän mun kuitenkin olla vain loppuviikko ratsastamatta ja sen jälkeen kuunnella omaa kroppaa, mitä se sanoo ratsastamisesta. Lähinnä miten kipeä niska on ja kääntyykö pää, pohje on ollut jo eilisestä asti parempi. Tosin ideanahan ei ollut varmaankaan, että suoraan oman sairasloman jälkeen siirryn tekemään normaalia koulutreeniä, mutta hyvin oma kroppa silti kesti. Mitä nyt pohje ei oikein tykännyt kevyestä ravista, mutta onneksi aina voi istua alas. Niskaakin jonkun verran särki, kun olin ilman tukea, mutta mitä pienistä. Halusin silti päästä touhuamaan Karkin kanssa normaalisti ja mielestäni tuki vain hidastaa sekä hankaloittaa mun toimintaa. Nyt on hyvä istua kotona koneella, tuki niskassa. Hups.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten kivasti kaikki menikään tänään Karkin kanssa. Se oli alkuun vähän malttamaton ja aina jos pyysin siltä vähän jotain astetta vaikeampaa (kuten takaosan väistämistä), se kompensoi sitä lisäämällä vauhtia. Päätin, että mikäli jo heti ensimmäinen pidäte ei mene läpi, otan seis. Ja se toimi. Aina jos en saanut pidätettä heti läpi, samantien seis. Pian Karkki alkoi olla vastaanottavaisempi mun pidätteiden kanssa ja alkoi tulla hetkittäin enemmän ja enemmän ohjan sekä pohkeen väliin. Kun sitkeästi toisti samaa, se alkoi tuottamaan tulosta. Piti olla vain itse tyyni eikä menettää malttia. Karkki satunnaisesti kyyläili jotain, mutta jatkoin vain sitä, mitä oltiin tekemässä enkä reagoinut sen tuijotteluun. Enkä varsinkaan katsonut sitä, mitä se tuijotteli. Kummasti sekin toimi eikä aikaakaan, kun Karkki tuntui selkään paljon rennommalta. Näinkin pienillä asioilla oli loppuen lopuksi todella iso merkitys. Pitää vain muistaa itse toimia joka kerta samoin eikä sooloilla omiaan. Eikä saa luovuttaa, koskaan.

© Iisa

Tein enimmäkseen käynnissä töitä ja kun se tuntui käynnissä hyvältä, siirryin vasta sitten raviin. Alkuun otin ihan pieniä pätkiä ravia ja aina jos Karkki tuntui jostain syystä "huonolta", otin takaisin käyntiin ja "järjestin" tilanteen uusiksi. Näillä pienillä jutuilla sain lopuksi työstettyä raviakin kivaksi, mutta siihen se jäikin. En nimittäin varsinaisesti työstänyt laukkaa, vaan otin pääosin pelkkiä nostoja. En nähnyt järkeä lähteä enää työstää laukkaa sen suuremmin, kun se oli tullut niin kivaksi käynnissä ja ravissa.Jospa sitä keskiviikkona sitten työstäisi myös laukkaa enemmän, kun huomenna olisi tarkoitus vain juoksutella Karkki kevyesti. Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä ensin koulua maneesissa ja sen jälkeen käydä pikaisesti pellolla kuvailemassa. Katsotaan miten pahasti me upotaan sinne hankeen, että meneekö suunnitelmat keskiviikon osalta uusiksi. Pieni hevonen kun ei kauhean pitkälle pötki, jos hankea on reippaasti yli puoli metriä. :'D

2 kommenttia:

  1. Kiva että olet päässyt taas selkään! Hiljaa hyvä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Toivottavasti tänään menisi myös kouluvalmennus yhtä kivasti, miten meillä meni esimerkiksi maanantaina. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.