torstai 4. huhtikuuta 2019

Kun sitä luulee osaavansa ratsastaa


En oikein tiedä mistä tätä vyyhtiä lähtisi taas purkamaan, mutta aloitetaan nyt ihan aluksi kertomalla ne kivat uutiset. Meillä on nimittäin kenttä täysin sula ja päästiin toissa päivänä korkkaamaan ulkokausi, jee! Karkki oli ulkona jännittynyt, muttei yhtään spooky. Se hetkittäin tuntui olevan ihan jees, muttei kuitenkaan mitenkään hyvä, mikä kyllä näkyi sitten seuraavan päivän eli eilisen kouluvalmennuksessa. Olo oli kuin alkeisratsastajalla, enkä tuntunut tajuavan yhtään mistään mitään. Tuntui, että kaikki meni toisesta sisään ja toisesta ulos, mitä ikinä valmentaja mulle sanoikaan. Olin jotenkin todella flegmaattinen enkä oikeasti ratsastanut, mä vain ajelehdin ja hevonen yritti parhaansa mukaan tulkita mua. Kiltti Karkki, ei voi muuta todeta. Kuski voisi oikeasti edes yrittää.

Tuli todella turhautunut olo valmennuksen jälkeen, kun kaikki meidän aikaisemmin tehty työ tuntui valuneen täysin hukkaan. Olin itselleni todella vihainen, että asia on mennyt taas tähän pisteeseen. Luulin taas viime viikolla osaavani ratsastaa, mutta tuli taas todistettua, että väärässä sitä oltiin. Mutta eipä sitä ikinä olla tässä lajissa valmiita, olisi vain kiva onnistua ja nähdä taas se työn tulossa, mutta ei. Olin jo kovasti suunnitellut, että starttaan Karkin kanssa helpon C'n meidän seuran rataharkoissa, mutta eilisen jälkeen ei todellakaan tarvitse. Onneksi noita rataharkkoja sekä seurakisoja tulee ja menee, nyt on vaan tärkeintä saada se meidän yhteinen homma pelaamaan ja mun aika herätä siellä hevosen selässä, eikä vain matkustaa. Mutta ei auta kuin pistää leuka rintaan ja mennä kohti uusia pettymyksiä, sillä niitähän tulee. Hevosten kanssa eläminen ei ole aina todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. Saatika sitten ratsastus.


Onneksi Karkki rokotettiin tänään, joten mulla on ihan hyvin parisen päivää aikaa velloa itsesäälissä ja kursia mun egon rippeitä takaisin kasaan, nimittäin en aikonut seuraavaan pariin päivään edes vilkaista maneesiin tai kenttään päin. Meinasin käyttää nämä muutamat kevyemmät päivät hyödyksi maastoilun merkeissä, saa samalla Karkkikin vähän nollata päätään siitä ainaisesta maneesissa/kentällä pyörimisestä, vaikka me vasta korkattiinkin ulkokausi, mutta silti. Tekee varmasti sen pääkopalle hyvää, kun maisemat vaihtuu. Huomenna me vain kävellään ja lauantaina olisi tarkoitus mahdollisuuksien mukaan ottaa pieni pätkä ravia, mikäli rokotuksesta ei seuraa mitään jälkioireita, kuten kuumeilua. Tosin eipä Karkki viimeksikään reagoinut rokotukseen millään tavalla, mutta ei sitä koskaan voi tietää. Kerta se olisi ensimmäinenkin.

Tähän samaan syssyyn täytyy nyt todeta, että olisi eilisessä kuitenkin edes jotain hyvää. Saatiin nauttia loppukäynnit maastossa, aivan mielettömän upeassa ilmassa ja yksin! Mähän en ole mitenkään innokas maastoilemaan yksin, sillä Karkkia hetkittäin vähän jännittää, mutta eilen se sentään sujui todella mallikkaasti. Mentiin normaalia pidempi reitti, mitä ei olla aikaisemmin menty, mutta siltikin kaikki sujui hienosti. Jospa se maastoilukin taas tästä lähtisi sujumaan, tosin huomiseksi olisi kiva saada joku kaveri. Vaikka yksin maastoilukin on kivaa, niin on se myös kivaa, jos on samalla juttuseuraa. Toki Karkillekin voi kaikkea höpötellä, mutta se ei valitettavasti vastaa mulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.