sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Paluu normaaliin arkeen


Viime postauksessa kerroin meidän suunnitelmista ja siitä, että mun pitää olla suunnitelmallisempi, mutta – yllätys, yllätys – homma meni aivan reisille jo heti alkuunsa, kun flunssa pukkasi päälle. Enää siitä on muistona vain järkyttävä yskä ja satunnaisesti pienet hengenahdistukset, jos hengästyy. Muutenhan se ei menoa haittaa ja kaikki mahdollinen on tehty yskän taltuttamiseksi, mutta ei se vaan lähde. Sitä hetkeä odotellessa, nimittäin tämä yskä vie multa yöunet lähes kokonaan. Silti pitää jaksaa painaa, kun ei enää ehdi sairastella. Toivon vaan sormet ristissä, ettei tästä tule enää mitään jälkitautia. Nyt ei ole todellakaan aikaa sellaiseen, haluaisin tehdä asiat täysillä enkä sinnepäin. Tässä näkee nyt sen mun muuttuneen asenteen ratsastusta kohtaan. Mun muuttunut asenne sai tänään vielä vähän lisäboostia, kun olin katsomassa meidän tallilla järjestettäviä koulurataharjoituksia. En malta odottaa, että me päästäisiin starttaamaan niissä joku kaunis päivä, samoin kilpailuissa. Vaikka on paljon hommaa edessä, ollaan me myös paljon tehtykin. Siitä iso kiitos, jälleen kerran, meidän erittäin kärsivälliselle valmentajalle.

Mutta mitä me nyt sitten ollaan oikein tehty, kun ollaan löysäilty? No, maanantaina mun kaveri ratsasti Karkin ja tiistaina menin itse melko kevyesti. Silloin tuntui jo hetkellisesti, että flunssa olisi ohi, mutta eheei. Ei sentään. Siispä keskiviikkona Karkki sai juoksennella liinan päässä pikaisesti ja nauttia vapaapäivästä torstaina. Perjantaina taasen mun oli tarkoitus juoksuttaa Karkki liinan päässä puomeilla, mutta tyhjä kenttä kutsui mua päästämään Karkin siihen irti ja antaa nauttia elämästään täysin rinnoin, ilman kuskia tai mitään muutakaan ylimääräistä. Toki lopuksi otin vielä Karkin loppuraveiksi liinan päähän, että vähän malttaisi ravailla oikeinpäin eikä pää pilvissä ja häntä tötteröllä. Eilen taasen yritin suorittaa jotain kouluratsastusta muistuttavaa asiaa, siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä yskä yltyi ajoittain todella pahaksi. Saatiin me hei kuitenkin yksi hyvä ravipätkä, jonka jälkeen oli hyvä lopettaa ja siirtyä maastoon suorittamaan loppukäyntejä.

Tänään me sitten treenattiin oikeasti, sillä olinhan tuijotellut lähes koko päivän kouluratsastusta, joten motivaatio oli kova ja korkealla. Laitoin kulkaas oikein pintelit Karkille! Oli hassua laittaa pitkästä aikaa pintelit, kun niitä en ole käyttänyt moneen vuoteen. Aina on ollut suojat, mutta koska halvalla sain, niin pitihän ne pintelitkin ostaa. Ne on kuitenkin täysin saman väriset, kuin mun lempparihuopa. Varusteurheilua parhaimmillaan siis.


Alkuunhan Karkki oli sitä mieltä, että treenaappa muuten keskenäs, me ollaan tähänkin asti vain hömpötelty. Pienen käynnistyksen jälkeen Karkki alkoikin pelittää ihan kivasti, vaikkei nyt erityisen täydellisyyttä hiponut. Tänään jostain syystä käynti ja laukka oli ne parhaimmat askellajit, mutta kyllä lopussa ravistakin irtosi ihan kivaa pätkää. Uskalsin jopa ratsastaa Karkkia ravissa enemmän eteen ja kyllähän sieltä irtosi ihan kivaa lisättyä ravia, tosin vain hetken verran. Hirveästi kun ei olla noita lisäyksiä tehty, lähinnä sitä suoruutta ja eteenpäin ratsastusta ollaan harjoitettu. Tosin sen jälkeen Karkin ravi tuntui paljon paremmalta ja jotenkin irtonaisemmalta. Kerrankin tuntui, että Karkki ravaa oikeasti takaa eteen, joten pitihän sitäkin välillä peilistä tuijotella. Hienoltahan se näytti, vaikkakin itsellä tuntui jokainen ruuminosa liikkuvan täysin eri suuntaan. Kunto on heikko itselläni, joten sille täytyy tehdä jotain, taas. Välillä tuntuu, että jopa oikeasti jaksaa ja välillä taas ei.

Ensi viikollahan meillä on melkoisen tiukka ohjelma, sillä meillä on peräti kaksi kouluvalmennusta, kun tämän viikkoinen peruuntui. Ensimmäinen on huomenna ja toinen on perjantaina. Siinä välissä meinasin ihan vain harjoittaa huomisessa valmennuksessa tehtyjä juttuja, että ollaan "tikissä" perjantaina. Lauantainahan meidän olisi tarkoitus mennä Kumpumäen ratsastuskoululle match show'hun, mutta muutamien mutkien tullessa matkaan, katsotaan päästäänkö me sittenkään. Huomennahan sekin varmastuu, että päästäänkö sinne vai joutuuko sen perumaan. Mikäli lauantaina ei päästä lähtemään, mennään maastoon. Sunnuntaina olisi tarkoitus vähän harjoittaa puomijumppaa, mutta lupauduin kaverin mukaan kisahoitajaksi, joten katsellaan miten se sunnuntai loppupeleissä menee. Koulukilpailuissa kun aina tuppaa vähän venähtämään. Ainakin kävelyllä käydään sunnuntaina, jos ei muuta.

Onko muilla aina tiukkoja suunnitelmia seuraavalle viikolle vai menettekö enemmän fiilispohjalla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.