sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Lahjattomat todellakin treenaa


Huh, huh ja vielä kerran huh. Tänään oltiin vähän hyppelemässä Rake-talleilla, kuten aikaisemmin kerroinkin. Eipä siinä, matka taittui ihan kivasti ja Karkki käyttäytyi paikan päällä varsin asiallisesti sekä lastautui nätisti. Puhumattakaan traikussa olosta, siellä se tyytyväisenä söi heinää eikä ollut moksiskaan mistään muusta. Ensimmäinen kerta, kun Karkki oikeasti kunnolla söi heinää traikussa eikä vain ollut närppinyt, se selkeästi alkaa olla hetki hetkeltä enemmän sinut matkustamisen kanssa. Harmi vaan, että siinähän taisi olla pääasiassa ne reissun kohokohdat. Muusta ei oikein jäänyt mitään mielekästä mainittavaa. Paitsi koutsin urhollisesta kuskaamisesta meidän Rake-talleille! ;)

Karkki oli jotenkin kipsissä hypätessä, eikä oikein edennyt. Siihen kun yhdistetään vielä mun oma kipsissä oleminen ja matkustelu, niin avot! Saatiin taas vuoden epäonnistuja palkinto, jos näin voi sanoa. Ei tullut sitten niin minkäänlaista hyvää mainintaa, ellei niitä ihan paria viimeistä hyppyä lasketa. Onneksi edes joku sentään onnistua. Otettiin mm. täysin turhia kieltoja, Karkki käytännössä katsoen vain hyytyi esteen eteen ja totesin että no hupsista, ohhoh. En ratsastanut oikeasti ollenkaan, jalka oli täysin irti, vaikka käsky kokoajan kävi mitä pitäisi tehdä. En vain yksinkertaisesti tajua mikä mua vaivasi. Tuntui myös, etten oikeasti nähnyt yhtäkään paikkaa yhdellekään esteelle, tunnuin olevan jotenkin aivan kuutamolla. Se oikeasti harmittaa, kun Karkki on ollut tämän koko viikon todella kiva ratsastaa ja eilen päästiin pitkästä aikaa maastoonkin humputtelemaan. Harmituksen lisäksi mua myös suututtaa, että miten saatoin ratsastaa niin huonosti ja antaa hevoselle ”tilaisuuden” tehdä ihan oman päänsä mukaan enkä auttanut sitä. Jätin sen täysin yksin. Olo oli kuin alkeisratsastajalla. Mä oikeasti tiedän, että me pystytään parempaan. Huomattavasti parempaan. Sen myös tietää meidän opettaja, joka jo totesikin, että mikä mättää, kun me pystytään parempaan. Johan se edellisellä hyppykerralla todistettiin. Mutta valitettavasti aina vaan ei voi onnistua. Olisihan se ollut ehkä vähän liikaa, että hyvin menneen viikon olisi voinut päättää hyvään hyppäyskertaan. Ei auta kuin laittaa leuka rintaan ja mennä kohti uusia pettymyksiä.

 23.4. - © aaveen.net

Tämän johdosta itseäni nyt vähän mietityttää ne ratsastuskeskus Ainon kilpailut, että mennäkkö vaiko ei. Toisaalta haluaisin mennä, mutta toisaalta pelkään, että me mennään vain nolaamaan itsemme. Siispä otamme ensi viikolla pienen kavalettitreenin kotona ja päätämme sen perusteella mitä tehdään. Mitään varsinaista hyppäystä ei oteta, mutta tarkoitus olisi treenata vähän sitä ratatempoa ja itse rataa kavaleteilla, josko olisin itsekin paremmin messissä. Liikaa en Karkkia kuitenkaan halua hyppyyttää. Mikäli itselleni jää epävarma fiilis ensi viikon kavalettitreeneistä, keksimme lauantaiksi jotain muutan mielekästä tekemistä, emmekä lähde kilpailuihin. Toki voin kertoa, että harmistus on silloin todella kova.

Onneksi ensi viikolla on kuitenkin luvassa muutakin kuin pelkkää kavalettitreeniä, on kouluvalmennusta ja maastoilua. Päätin tämän päivän perusteella, että kavalettitunti ja kouluvalmennus mennään luonnollisesti maneesissa tai kentällä, mutta muutoin ollaan mahdollisimman paljon maastossa. Eilen Karkki syttyi maastossa oikein kivasti ja nautti, kun pääsi pitkästä aikaa pois kentältä/maneesista. Täytyy selkeästi pyhittää ensi viikolla mahdollisimman monta päivää maastoilulle, yksin tai kaverin kanssa. Yksinkin sen kanssa maastoilu onnistuu nykyään jo ihan ok'sti, eikä se vedä kierroksia tai kyttäile jokaista kiveä/kantoa. Se osaa ottaa nykyään maastossa myös rennosti, vaikkakin käynti on välillä aivan liian kiireistä. Onneksi sitäkin voi työstää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.