tiistai 28. toukokuuta 2019

Missä mennään nyt?


Kuten me kaikki tiedetään, mulla ei ole hetkeen asiaa Karkin selkään, kiitos sen parin viikon takaisen sunnuntain. Silloin mun selkä kohtasi metsäpolulla kiven, kuten voitte edellispostauksesta lukea. Nyt on kuitenkin kuntoutuminen jo hyvällä mallilla ja mä pystyn kävelemään normaalisti. Mitään reipasta kävelyä selkä ei vielä siedä, mutta normaaliin tahtiin voi kävellä. Välillä se kipeytyy, välillä ei. Riippuu vähän siitä, paljon päivän aikana kävelee ja touhuilee. Pääasia on kuitenkin, että pystyn kävelemään ja toimimaan jo suht normaalisti. Tietyt askareet kotona vaatii mieheni apua, mutta muutoin olen todella hyvässä asemassa kuntoutumisen kannalta. Odotan innolla sitä hetkeä, kun selkä on jo täysin normaali ja kivuton, sekä pääsee takaisin normaaliin arkeen ja hevosen selkään. Tosin ensiksi pitää kiltisti odotella kesäkuun loppuun, jolloin selkä kuvataan ja ollaan taas viisampia, että millä mallilla selkä todellisuudessa on. Ensi viikolla saan kuitenkin alkaa jo käymään kevyesti vesijuoksemassa, mikäli selkä vain sen kestää. Kaikki pitää tehdä selän ehdoilla ja kivun sallimissa rajoissa. Ainoa ongelma vaan on se, että mä pystyn elämään pitkäänkin kivun kanssa ja jossain kohin en enää noteeraa kipua, vaan tulen sille turraksi. Mulla on todella korkea kipukynnys ja pystyn elämään kroonisen kivun kanssa, kun sille tulee turraksi eikä se ole sellaista "piikikästä", vaan tasaista.

Olen kuitenkin kivuista ja murtumasta huolimatta välillä pyörinyt tallilla, vaikka ei olisi edes tarvinnut. Mulla on aivan mielettömän ihana ystävä/estekoutsi, joka hoitaa Karkin liikutuksen pääsääntöisesti mun koko sairasloman ajan. Olen todella onnellinen, että Emma otti itselleen Karkin hoidosta ja liikutuksesta täyden vastuun, eikä mun tarvinnut organisoida sille montaa eri liikuttajaa. Ennen kaikkea voin myös luottaa Emmaan 100 %. Sekä tietysti meidän hevosenhoitajaan, Iisaan. Nuori ja näppärä tyttö, joka pitää Karkkia kuin kukkaa kämmenellä ja tykkää puuhailla sen kanssa. Siitä huolimatta, että Karkin kuviot ovat reilassa, mua ei olla saatu pysymään poissa tallilta. Päähän tässä hajoaa muuten, jossei tallille pääse edes pusuttelemaan ponia. Joka päivä mua ei olla sinne kuskattu, mutta aika usein tässä vajaan 1,5 viikon aikana.


Kaikesta tästä huolimatta sain luvan juoksuttaa tänään Karkin, mutta mua vannotettiin ottamaan varovasti ja olemaan loukkaamatta itseään enemmän. Varovasti otin, enkä myöskään loukannut itseäni. Ihan niinkin hyvin juoksutin, että päästin Karkin irti kentälle ja annoin sen irrotella, kaverini napsiessa samalla kuvia. Niitä on toivon mukaan luvassa seuraavaan postaukseen, kunhan kaveri saa ne editoitua. Otettiin irtojuoksutuksen jälkeen muutamat yhteiskuvatkin, pitkästä aikaa. Vielä pitää tovi odotella, että saataisiin kauniita kukkaiskuvia otettua. Mutta odottelu on sen arvoista, kun katselee viime vuoden kukkaiskuvia! Hyvää kannattaa aina odottaa.

Mutta mites sitten tämä loppuviikko? No, Emmahan starttaa Karkin kanssa näillä näkymin ratsastuskeskus Ainossa kaksi luokkaa. Ja aivan tarkoituksella ne samat, mitkä olisin itsekin mennyt eli 55 cm & 65 cm. Korkeus ei ole Emmalle ongelma, eikä sillä ole rimakauhua (toisin kuin mulla!), mutta tärkeintä on Karkille toistaiseksi matalat esteet ja hyvä kokemus. Esteet pitää olla lähtökohtaisesti sen kymmenisen senttiä matalempia, mitä ollaan sen kanssa treeneissä menty. Tosin viimeksihän sekään ei auttanut meillä radalla, mutta verkassa meni kivasti. Jospa tällä kuskin vaihdolla saataisiin ihmeitä aikaan ja Karkkikin saisi paremman kokemuksen. Tokihan se itseäni harmittaa, etten pääse itse yrittämään uusiksi, mutta eipä tälle mitään voi. Kyllä noita kilpailuja tulee.

Alla on pieni videoklippi Karkin kavalettitreeneistä sunnuntailta, jossa se todistetusti teki laukanvaihdon. Aikaisemminkin se on laukkaa vaihtanut, mutta koskaanhan sen ole sitä videolle saanut. Enkä yhtään ihmettele, että se noinkin näppärästi laukkaa vaihtoi, onhan niitä kuulemma vähän treenailtukin tässä mun sairasloman aikana. Muutenkin Karkin kanssa on tunnuttu treenaavaan varsin intensiivisesti, sillä se vaikutti sunnuntaina todella rennolta ja letkeältä! Kyselinkin, että mitähän sille on mahdettua syöttää tai mitä sen kanssa on oikeasti tehty, kun se näyttää todella kivalta. No, ratsastettu kunnolla ja ajatuksella. Niin, pitäisköhän itekin kun tästä kuntoutuu. Ehkäpä. Harmiksi tässä pitää vielä tovi jos toinenkin odotella, ennen kuin saa kiivetä selkään. Jossain kohin tätä mun sairaslomaa Karkkikin saa pienen loman ja sitten se palailee takaisin arkeen. Tämän jälkeen Emma palaa takaisin selkään ja ajattelin pyytää myös mun kouluvalkkua käymään paristi selässä, ennen kuin itse saan palata takaisin selkään. Elättelen tosiaan toiveita, että saisin heinäkuun alussa palata selkään, mutta aika näyttää miten käy.


Postauksen kuvat © Iisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.