maanantai 6. toukokuuta 2019

Treeniä ja uutta kuolainta pukkaa


Viime postauksessa kerroin, että meidän alkuperäinen suunnitelma oli mennä Mäntsälään estekarkeloihin, mutta koska en muistanut maksaa lupaa, oletin ettei me päästäisi. No, lupa on nyt kuitenkin tainnut jo päivittyä, muttei me siltikään olla menossa kyseisiin estekarkeloihin. Ihan siitä syystä, että sunnuntaina on äitien päivä ja haluan viettää aamupäivän äitini sekä mummoni seurassa. Illemmalla ollaan kuitenkin menossa hyppäämään Karkille vieraaseen paikkaan, mut itselleni tuttuun paikkaan, nimittäin Rake-talleille. Siellä olen Waltsun kanssa käynyt monet kilvanajot aikoinaan ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus toteuttaa Karkin kanssa samaa, mutta jos nyt ensiksi kuitenkin vain treenataan. Sitähän me mennään myös ratsastuskeskus Ainoon 18.5. tekemään, treenaamaan, vaikka me ei mennäkään esim. luokan ulkopuolisena. Haluan saada kummallekin radasta hyvän fiiliksen, joten siksi luokkakorkeudeksi valikoituikin 50 cm. Mua ei haittaa, vaikka Karkki jännittyisi tai kieltäisi, mä vaan pyrin määrätietoisesti ratsastamaan sen samalla tapaa kuin kotona estetunneilla. En saa muuttaa mitään, enkä varsinkaan jännittyä (ehkä helpommin sanottu kuin tehty!). Tiedän kyllä, että me pystytään siihen, ne esteet ovat oikeasti todella pieniä.

Onneksi kuitenkin meillä on vielä muutamat hyppykerrat aikaa treenailla ja käydä sunnuntaina katselemassa vähän uusia maisemia hyppyjen kera. Mun mielestä on fiksumpaa viedä se ensin harjoittelemaan vieraaseen paikkaan ja vasta sitten mennä kisoihin hyppäämään. Tosin sunnuntainahan sen näkee, oliko se loppupeleissä fiksua vai ei. Ainakin viime kerralla ulkopuolisissa kisoissa Karkki käyttäytyi fiksusti, vaikka sitä selkeästi jännittikin. Onneksi selässä oli silloin meidän valmentaja, joka on kilpaillut huomattavasti enemmän kuin minä ja osaa pysyä rauhallisena myös kilpailutilanteessa. Mutta tällä kertaa menen itse, sillä tämähän on se itse mitä haluan, palata takaisin esteradoille. Edes pienille sellaisille. Suunnitelmissahan olisi mennä pari hyvää luokkaa 50/60 cm korkeuksilla ja sitten miettiä, onko homma tarpeeksi varmaa, että uskaltaa siirtyä hyppäämään 70 cm. Sen vain aika näyttää, mutta suunnitelmissa ei ole todellakaan jäädä hinkkaamaan Karkin kanssa niitä aivan pienimpiä luokkia.


Mutta ne esteihin liittyvät suunnitelmat hetkeksi aikaa sikseen, nimittäin mulla oli muutakin kerrottavana kuin pelkästään estejuttuja. Lauantaina tallikaveri toi mulle testiin Neue Schule Turtle Taction, joka oli sillä myynnissä. Vaikka Karkki ei varsinaisesti ole mitenkään huono perus kolmipalalla, niin mietin, että voisikohan se olla kuitenkin parempi muotoilulla kolmipalalla. Aina se on kuitenkin parempi mulle ja hevoselle, jos kuolain tuntuu paremmalta kummallakin. Niin hevosella suussa, kuin mulla ohjassa. Ja niinhän siinä kävi, että Karkki tuntui paremmalta edestä, mikä aikaisemmin normaalilla kolmipalalla. Karkki oli edestä paljon pehmeämpi, eikä se ollut kättä vasten, mikä oli iso plussa. Välillähän se tuppaa olemaan mun kanssa pahasti kättä vasten ja raskas edestä, mutta tämä uusi kuolain vaikutti siihen positiivisesti. Tietenkään mitään suurta ihmettä ei ratsastuksellisesti tapahtunut, mutta hevonen vain tuntui edestä paljon paremmalta. Siksipä päädyin lunastamaan kyseisen kuolaimen itselleni, tosin huomattavasti halvemmalla, mitä se kaupassa maksaa. Kannatti siis todellakin kokeilla!

Kokeilin vielä seuraavana päivänä Karkille samaa kuolainta, ettei ensimmäinen kokeilukerta ollut sattuman kauppaa (ja valmentajan valvovaa silmää, joka sattui juuri samaan aikaan ratsastamaan kuin minä). Kuolain tuntui yhä hyvältä, vaikkei ollutkaan puomeja varten yhtä hyvä, kuin meidän nykyinen kuolain puomeilla/esteillä. Silti kuitenkin tykkäsin tästä kuolaimesta ja Karkkikin selkeästi tykkää, sen suu on paljon rauhallisempi. Mutta pidäytymme näissä hyppyhommissa silti meidän nykyisessä kuolaimessa, sillä saan paremmin pidätteet läpi. Ainakin välillä.

Huomennahan sen todellisuuden taas näkee, että miten hyvä kuolain on sileällä, kun vuorossa olisi kouluvalmennus. Huomisen jälkeen mennään ahkerasti koulua ja treenaillaan valmennuksessa tehtyjä juttuja, jotta voin taas perjantaina nautiskella hyvästä hevosesta. Valmentaja ratsastaa Karkin läpi torstaina, jonka jälkeen se on aina todella hyvä ratsastaa. Lauantaiksi olin kaavaillut maastoilua, kun sunnuntaina hypellään. Saa Karkkikin vähän vaihtelua arkeensa, eikä aina tehdä samoja juttuja. Tänään oli tarkoitus harjoittaa vakavaa kouluratsastusta, mutta koska itselläni oli todella huono päivä, päädyin vain juoksuttamaan Karkin. Ihan turha mennä selkään, jos on itse jo valmiiksi huonolla tuulella. Se helposti tarttuu hevoseen eikä hommasta tule yhtikäs mitään.

Postauksen kuvat © aaveen.net

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.