perjantai 2. elokuuta 2019

Lomat on lomailtu


Toissapäivänä koitti itselle paluu arkeen, kun kotiuduin mökiltä ja eilen koitti Karkilla paluu arkeen, kun kävin vähän selässä fiilistelemässä miten se poni oikein muutaman päivän loman jälkeen kulkee. Alkuun oli tarkotus juoksuttaa, ennen selkään nousua, mutta pyh. Suoraan selkään vaan ja kovaa ajoa. Kovaahan Karkki olisi mielellään mennyt, etenkin laukassa. Harmi vaan, ettei mun selkä ollut eilen asiasta ihan samaa mieltä, joten ne laukkapätkät jäivät loppuen lopuksi varsin lyhyiksi, kun en pystynyt laukassa tarpeeksi rentoutumaan. Jostain syystä mun selkä vihotteli eilen ratsastaessa ensimmäistä kertaa kunnolla, liekö mökillä löhöilyllä ollut osuutta asiaan. Onneksi nyt pääsee takaisin normaaliin rytmiin, joten josko se helpottaisi. Viime yökin oli aika tuskaa, kun selkään särki.

Mutta onneksi Karkki oli kuitenkin siitä huolimatta aikas kiva ratsastaa, vaikka kuski olikin täysin hukassa ja jumissa. Alkuunhan Karkki painoi todella paljon kädelle, mutta napakoilla siirtymisillä se alkoi kannatella itse omaa päätänsä, eikä mulla jäänyt jäätävää rannesärkyä kädelle painamisesta. Tosin mullahan on se ongelma, että jään itse helposti ratsastamaan kädellä enkä ratsasta tarpeeksi istunnalla ja jalalla. Siksi onkin tärkeää, että pääsen ratsastamaa valvovan silmän alle, enkä mene vain yksinään. Onneksi apu on todella lähellä ja piakkoin on ensimmäinen "tunti" valvovan silmän alla, mutta tällä kertaa koutsina toimii Emma. Pitää ottaa astetta kevyempi alotus, ettei selkä reagoi negatiivisesti ratsastukseen. Tosin en tiedä mitähän selkä sanoo, kun tänään olisi vuorossa taas itsenäistä sileän työskentelyä.


Olin kuitenkin todella positiivisesti yllättänyt Karkin käytöksestä noin muuten, lomasta huolimatta se ei hötkyillyt eikä kyttäillyt omiaan. Se oli kuitenkin menossa, mutta odotti mua. Se odotti, että mitä mä haluan siltä. Satunnaisesti se reagoi mun pohjeapuun varsin dramaattisesti, vaikka alkuun olikin vähän kyseenalaista että reagoidaanko siihen pohjeapuun ollenkaan. Hassu mies. Kaiken kaikkiaan mulle jäi ratsastuksesta kuitenkin todella hyvä fiilis, vaikkei kaikki mennytkään ihan täydellisesti. Tykkään todella paljon siitä, miten rento ja rauhallinen Karkki on nykyään, eikä se kyttäile turhia. Tosin eipä se nyt ole kyttäillyt yhtikäs mitään, vaikka olenkin ollut selässä. Täytyy vaan pitää oma pääkoppa kasassa eikä muodostaa itse niitä mörköjä sinne kentän tai maneesin laidalle, maastosta puhumattakaan. Eilen uskaltauduin taas maastoon loppukäynneille, eikä me pahemmin nähty mörköjä. Pieni, valkoinen poni oli vain Karkista todella jännittävä, mutta eipä sitä tarvinnut kuin astetta kovemmin tuijotella, ei muuta. Ei edes vetää uukkaria.
 
 Postauksen kuvat © Julia

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.