maanantai 12. elokuuta 2019

Melkein rento viikonloppu

"Rankkaa tää työnteko t. Karkki"

Viikonloppu meni todella ihanissa merkeissä, vaikka torstaiselta ratsastukselta ei jäänytkään hirveästi mainittavaa jälkipolville. Karkki ei ollut yhtä hyvä torstaina, mitä tiistaina, jonka johdosta päädyin muuttamaan omia suunnitelmia. Karkki oli vähän vastahakoinen, vaikka suorittikin ihan ok'sti. Suoraan sanottuna se vaikutti vähän tympääntyneeltä maneesissa menoon, joten suuntasimme tallikaverin kanssa perjantaina maastoon. Ja se todellakin kannatti! Karkki oli aivan liekeissä ja meillä kaikilla oli oikein mukavaa. Mikäs olisikaan sen parempi tapa aloittaa viikonloppu ja aamu ylipäätänsä, kun rennolla maastolenkillä hyvässä seurassa. Mua ei yhtään jännittänyt maastoon meneminen, päinvastoin. Odotin sitä innolla ja odottelen innolla uusia maastoreissuja, jota on tietysti luvassa. Tämä ei ollut mikään yhden kerran tapahtuma, sillä meillä oli todella hauskaa ja Karkki oli yllättävän rento eikä kertaakaan kyttäillyt mitään. Tosin maastokaverilla oli varmasti osuutta asiaan tässä kohtaa, kun se oli itse rauhallisuus.

Päästiin pitkästä aikaa menemään maastossa muutakin askellajia, kuin käyntiä, mikä tietysti kruunasi koko jutun. Karkki oli myös yhtä innoissaan, että pääsi menemään reipasta ravia ja laukkaa, ilman huolen häivää, vaikka alkuun se vähän kyseli, että oikeastiko täällä saa laukata. Karkin kanssa maastossa laukkailut ja ravailut ovat jääneet aikaisemmin varsin vähäisiksi, jos ei mutamäkilaukkoja lasketa. Vanhiksessa kun ei ole hirveästi paikkoja/kohtia, missä voisi tai saisi mennä käyntiä kovempaa. Asfaltilla laukkaaminen kun ei hirveästi innosta. Onneksi nyt on asiat toisin ja päästään tuulettamaan kummankin pääkoppaa maastossa myös ravaten ja laukaten.

Perjantaisen maastoreissun jälkeen Karkille seurasi seuraavasta päivästä vapaapäivä, mutta en halunnut kuitenkaan jättää sitä täysin vapaalle, joten kävin kävelyttämässä sen. Maastossa tietysti. Maneesissa tai kentällä kävelytys on mun mielestä varsin tylsää, mikäli keli ei ole huono. Musta on tullut sen verran kermapylly, etten huono kelillä maastoile tai mene kentällä, vaan suuntaan suoraan maneesiin. Tämä on niitä maneesitallien iloja, joista voi nauttia. Aikaisemmin kun on pitkään ollut maneesittomalla tallilla, niin tämä tuntuu varsin luksukselta.


Sunnuntaina oli vuorossa melkoisen vakavamielistä kouluratsastusta, mikä aikalailla onnistui täysin nappiin. Itselläni oli alkujaan todella huono päivä ja mietin pitkään, että meneeköhän ratsastus aivan plörinäksi mun omien fiiliksien takia, mutta toisin kävi. Alkuun suunnittelin, että mä ihan vähän vaan keventelen ja herkistelen Karkkia tätä päivää varten, mutta päädyinkin tekemään lopulta varsin hyvän ja perusteellisen koulutreenin. Mikäs siinä oli ratsastellessa, kun hevonen oli hyvä ja itselläni nousi fiilis kattoon jo pelkästään tallilla olosta. Tallilla olemisessa on usein sellainen jännä ilmiö, että siellä saa useimmiten paremman fiiliksen itselleen, toki poikkeuksia on.

Tehtiin paljon siirtymisiä, työstettiin ravia sekä laukkaa ja Karkki puksutti eteenpäin oikein mainiosti, mutta tuli myös pidätteestä nopeasti takaisin. Samoin pohkeeseen reagoitiin nopeasti, eikä kädellä makoiltu. Tuli todella hyvä ja onnistunut fiilis, mikä ei harmittavasti kantanut tähän päivään. Tänään piti olla tiedossa samanlainen setti, mutta oman huonon olon vuoksi tyydyin pelkästään juoksutukseen. Mulla on ollut aamuyöstä asti todella huono olo, eikä nukuttuja yöunia kertynyt kuin reippaat neljä tuntia, joten totesin, että nyt on parempi juoksuttaa. Mutta tulipahan siinäkin taas vähän vaihtelua Karkille ja yritetään koulutreeniä huomenna uudelleen. Keskiviikkona olisikin vuorossa hyppäämistä Emman toimesta, josta on pyrin saamaan blogin puolella myös materiaalia. Alla pieni klippi viimeisemmältä hyppykerralta.

Postauksen kuvat © Julia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.