maanantai 7. lokakuuta 2019

Ilmat viilenee, poni kuumenee


Nyt kun lämpötilat on tippunut reilusti alle 10ºc, sen kyllä huomaa ratsastaessa. Karkista on tullut taas varsinainen sähköjänis ja lauantaina jo alkukäynneissä mietin, että mitähän tästäkin ratsastuksesta taas tulee. Että alkaako meillä taas jäätävä kyttääminen ja uukkarit, mutta pyh. Kyttäsihän se vähän tallin puoleista pitkää sivua, mutta kun itse oli päättäväinen ja tarpeeksi jämäkkä, loppui kyttäily ja homma pelitti. Parastahan siinä oli kuitenkin se, että Karkki reagoi välittömästi pohkeeseen ja liikkui omalla moottorilla eteen, ei tarvinnut kuin hienosäädellä ja yrittää pysyä kyydissä, varsinkin laukassa. Laukassa tuntui, että Karkille olisi tullut 20 cm jouset takapäähän ja jokaisella askeleella mulla meinasi olla vaikeuksia istua, kun en ollut ihan olettanut niin pontevaa laukkaa. Oman asennon vakauden löytyessä kyydissä oli helppo olla ja säädellä laukkaa. Hyppäys ja maastoilu on selkeästi tehnyt tehtävänsä, kun laukkaa pystyy jo säädellä. Oli aivan mielettömän hyvä fiilis, kun miettii mitä Karkki oli vuosi takaperin. Ei puhettakaan, että laukkaa olisi voinut säädellä samalla tapaa mitä nykyään. Sama juttu ravissa. Käyntihän vaatii vielä työstämistä, mutta hei, ei kaikkea voi kerralla saada.

Jos jotain olen oppinut tässä viimeisen vuoden aikana, niin se on ehdottomasti se, etten saa lähteä Karkin kyttäilyihin mukaan. Pitää vain ratsastaa pelottavan kohdan ohi ja olla välittämättä, oma katse aivan muualle ja istuminen pystyssä tekee ihmeitä. Mikäli kyttäys tuntuu aivan ylivoimaiselta, kuten lauantaina alkuun, niin asetan sisälle. Harmi vain, ettei samat fiilikset olleet enää eilen.



Eilen Emma tuli pitämään mulle koulutuntia ja kaikki alkoi varsin lupaavasti, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. Siirsin raviin ja tuntui, että Karkki kyseenalaisti aivan kaiken mitä siltä pyysin ja itsellä meinasi mennä totaalisesti hermo. Se kyttäsi ja silmät tuntui menevän kun hedelmäpelissä, jos vaikka olisi jotain mistä ottaa kimmoke ja säikähtää. Se näytti myös varmasti maasta katsottuna todella epämääräiseltä räpellykseltä. Oman turhautumisen, jännityksen ja hermostumisen vuoksi tehtiin hetkeksi kuskin vaihto, jonka aikana Karkki muuttui taas paljon paremmaksi. Eikä mikään ihme, kyllähän niillä synkkää todella hyvin yhteen ja Karkki toimii Emman kanssa todella hyvin. Tämän jälkeen pystyin taas itse hyvillä mielin nousemaan selkään ja jatkettiin työskentelyä. Karkki tuntui taas omalta, hyvältä itseltään. Ei puhettakaan mistään kyttäilystä, vaan se kulki mun alla rennosti ja kuuliaisesti.

Itselle jäi tunnista loppuen lopuksi hyvä fiilis, vaikka alku olikin vähän sähläystä. Mun istunta on myös ottanut harppauksen, sillä kykenen jo hetkellisesti kantamaan kädet paremmin ja istun suorassa enkä vie jalkoja liian eteen. Saa olla ylpeä itsestä, että on saanut iskostettua itselleni niitä oikeita asioita eikä tee jatkuvasti väärin. Ehkä joku kaunis päivä mun istunta ja ylipäätäänsä ratsastus on sellaista, mitä haluan sen olevan. Tasapainoista, huomaamatonta ja "helppoa".


Tänään me sitten käytiin ihan vaan kävelyllä, mikä teki kummallekin ehdottomasti hyvää. Kävelin itse maastakäsin, joten piti kävellä varsin reippaasti. Karkki kävelee maastossa huomattavasti reippaammin, mitä kentällä. Joten siksi sovimme tallikavereiden kanssa huomenna menevämme – yllätys, yllätys – maastoon. Maastoilu tekee Karkille älyttömän hyvää, sillä se on aina ollut seuraavana päivänä sileällä huomattavasti parempi ratsastaa, kuin ilman maastoilua. Onneksi meidän tallin lähellä on kivoja maastoja, jossa mielellään menee porukan kanssa. Ehkä me joku päivä lähdemme myös yksin maastoon, pidemmällekin kuin tallitielle.

Postauksen kuvat © Iisa

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.