keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Treenihommia

© Jenna

Viime viikolla oli tuttuun tapaan Jennan ja Karkin yhteinen hyppelykerta, joka sujui mallikkaasti, ottaen huomioon kuinka vähän niillä on yhteisiä hyppelykertoja takana. Tultiin pientä radan tynkää ja lopulta yksi este oli korkeimillaan sen 125 cm ja muut oli 100-110 cm. Hienosti pikkumies suoriutui, vaikka alkuun pitikin vähän kyseenalaistaa yhtä estettä. Juuri sitä, joka lopulta nousi siihen 125 cm. Tästähän voidaan olla montaa mieltä, että oliko oikein nostaa se este niin korkeaksi, kun otettiin siihen matalammalla korkeudella muutama kielto. Mutta siihen oli ihan puhdas syy, miksi ne kiellot tuli ja se oli puhtaasti kyttäys. Karkilla oli kuitenkin hyvä draivi päällä ja se hyppäsi hyvin, joten en nähnyt mitään syytä, miksei estettä olisi voinut nostaa. Se este tultiin kyseisellä korkeudella kolmisen kertaa, joten mistään hirveästä preppauksesta isommalla esteellä ei ollut kyse. Se oli vain yksi este muiden joukossa, mutta olen silti äärettömän ylpeä ja kiitollinen, miten hienosti tämä pieni hevonen suoriutui esteestä, joka oli vain 26 senttiä matalampi mitä Karkki on säkäkorkeudeltaan. Tällä viikolla ei ole tarkoitus hypellä samalla tapaa isompaa, vaan haetaan enemmän rutiinia siihen 70/80 cm, menemällä maneesille, jossa voidaan hypätä pidempää rataa ja treenata oksereita sekä linjoja.

Tarkoituksena olisi kuitenkin, että Jenna ja Karkki pääsisivät tällä kaudella vielä starttaamaan edes muutamat pienet kilpailut, mikäli kaikki menee nappiin. Ensin pitää käydä kuitenkin vähän ihmettelemässä hallissa, että miten hypyt siellä sujuu, ennen kuin lähtee kilpailemaan halliin. Nyt vaan sujuvia ratoja kotona ja maneesissa alle, niin eiköhän ne ala olla kohta valmiita radoille yhdessä, kun ovat tulleet toisilleen paremmin tutuiksi. Innolla odotan, mitä tuleman vielä pitää. Ensi kaudella on varmasti luvassa paljon kilpailuja Jennan ja Karkin toimesta, tai ainakin toivon niin. Ellei nyt mitään katastrofaalista satu, kuten että jompi kumpi loukkaantuu tms.


Toivon mukaan ensi kaudella me myös Karkin kanssa päästäisiin kouluradoille, mutta se tietää vain aktiivista treeniä, muistaen välillä vähän hölläillä ja antaa Karkin viettää vapaapäiviään kävelyjen ja muun oheistoiminnan merkeissä. Ei pidä kuitenkaan treenata liikaa hikihatussa, ettei kummankaan meistä motivaatio kärsi ja hommasta tule liian totista. Onnea on hyvät maastot, joissa voi käydä välillä tuulettumassa ja hakemassa lisäboostia kentällä tai maneesissa pyörimiseen.

Karkin kanssa en vain tällä viikolla ole ehtinyt vielä kertaakaan maastoon, kun talvi päätti yllättää meidät. Karkki on kuitenkin sujuvasti työskennellyt kentällä tiistaina, joten tänään se sai ansaitun vapaansa. Huomenna on luvassa maneesireissu, vaikka kenttä onkin ratsastuskunnossa. Tarkoitus on mennä vain vähän tutkailemaan uutta maneesia, jossa samalla suoritetaan viikottainen ratsutus/läpiratsastus. Näin alkuun meidän uusi opettaja ratsastaa Karkin kerran viikossa läpi ja pitää mulle tunnin, että päästään paremmin alkuun. Läpiratsastus on kyllä tosiaan tullut tarpeeseen ja Karkki on aina sen jälkeen ollut todella hyvä ratsastaa. Siltä tuntuu löytyvän ihan uudenlaisia vaihteita omassa tekemisessään, mikä saa mutkin hämmästymään. Ja tämä kaikki vain muutaman kerran perusteella eli odotan meiltä varsin nousujohteista kehitystä, vaikka toki aina ei voi onnistua. Nyt on mennyt hetken aikaa ehkä vähän liiankin hyvin Karkin kanssa, joten hiukan hirvittää tulevat viikot, että mitenhän paljon otetaan takapakkia. Onneksi aina voi kuitenkin suunnata maastoon, jos hommat ei kentällä pelitä oman mielen mukaan. ;)

© Carolina

Tosin jossain kohdinhan meille tulee pakollinen tauko treeneistä, kun Karkille saapuu hammaslääkäri ja suunnitelmissa olisi myös tilata sille hieroja. Itse en ole huomannut sen olevan juuri nyt jumissa, mutta onhan se silti hyvä hieroa hyvissä ajoin, ennen kuin menee jumiin tmv. Samalla näkee, että ollaanko esimerkiksi satulan kanssa oikeilla jäljillä yhä eikä olla ihan metsään menty. Satulahan istuu nyt todella tasaisesti ja hyvin, karvasta huolimatta. Jouduin aavistuksen leventämään satulaa, mutta se leveni liikaa, joten laitoin sinne karvan väliin ja nyt se on taas hyvä. Tai sitten itse kuvittelen. Toki me tsekattiin satula myös meidän uuden opettajan kanssa ja se oli mun kanssa samoilla linjoilla, joten ihan hirveän metsään en ole ainakaan mennyt. Silti se on hyvä tarkastuttaa useammalla ihmisellä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Musta on alkanut tulla vähän hysteerinen tämän satulan kanssa, kun viimeisin satula ei istunut Karkille kovinkaan kauaa. Tosin tässä on se hyvä puoli, että tätä satulaa pystyy muokkaamaan leveämmäksi tai kapeammaksi. Ja onhan se nyt muutenkin äärettömän kiva satula! Vaikka en alkuun meinannut yhtään osata istua siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.