perjantai 25. lokakuuta 2019

Vaihtelu virkistää


Tämä viikko on mennyt tällä kertaa melko vaihtelevissa merkeissä, mikä on johtanut siihen, että Karkki on ollut sileällä todella hyvä ja kiva ratsastaa. Olin itsekin todella yllättänyt, miten kivalta se alkuun tänään tuntui ja tuli kokoajan vain paremmaksi, mitä pidemmälle meidän koulutunti eteni. Se tuntui olevan todella hyvässä työmoodissa kokoajan, vaikka välillä pitikin hiukan vilkuilla, hyökkääkö jostain potentiaalinen uhka. Mutta tunnista lisää alempana, perataan aluksi vähän alkuviikkoa.

Maanantai – Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä tehokas koulutuuppaus, mutta suunnitelmat hiukan kariutuivat, kun tallikaveri sai houkuteltua mut maastoon. Tarkemmin ottaen mäkitreeniin tallin lähistölle. Alkuun yritin tulla ihan ravissa mäkeä, mutta lopulta päädyimme laukkaamaan. Ja laukkaamaan. Sekä vielä vähän lisää laukkaamaan, irrotellen. Se teki kummallekin oikeasti todella hyvää ja Karkki oli aivan maaginen sen jälkeen kentällä, kun kävin ottamassa siellä loppuravit ja vähän taivuttelemassa. Se liikkui todella hyvin eteen ja toimi omalla moottorillaan, sekä oli kevyt kädelle. Aivan mahtavaa!

Tiistai – Kaveri tuli pikavisiitille tallille ja alunperin mun piti ratsastaa, mutta vaihtelun vuoksi päädyinkin lopulta päästämään Karkin irti. Tuttuun tyylinsä Karkki esitti taas oikein hienoa ravia sekä laukkaa. Juuri sellaista, mistä voin vielä toistaiseksi vain haaveilla ratsastuskerroilla. Kun ei itse osaa, niin ei osaa.

Keskiviikko – Maastolenkki vuokraajan kanssa. Tallikaverin piti alunperin lähteä hevosensa kanssa maastoon, mutta joutuikin jättämään maaston pakon edessä väliin, niin päätin sitten itse lähteä kävellen vuokraajan ja Karkin mukaan maastoon. Vajaat viisi kilsaahan siinä tuli samalla itse talsittua, mutta oli se sen arvoista. Kaikilla oli kivaa, mutta eniten Karkki taisi viihtyä, kun pääsi samalla reissulla ylittämään paristi pienen "maastoesteen". Oli muuten ihan eri rämpiä metsässä se vajaa viisi kilsaa, kuin tavallisella asfalttitiellä, tuntuu ihan eriltä jaloissa, vaikka olikin lenkkarit jalassa.


Torstai – Meidän opettaja kävi läpiratsastamassa Karkin ja jösses, kylläpä se näytti taas todella kivalta! Karkki näyttää niin kivalta, mm. kun se kulkee oikeinpäin ja ravaa oikeasti eteen, ilman että juoksee alta pois. Opettajan sanojen mukaan Karkki oli torstaina eli eilen paljon rennompi ja miellyttämisen haluisempi kuin viime kerralla, eli lienee maastoilulla ja muulla vaihtelulla ollut osuutta asiaan. Puhumattakaan siitä, että Karkki alkaa tulla tutuksi opettajan kanssa eikä enää jännitä sitä samalla tapaa kuin ensimmäisellä kerralla. Karkki kun välillä tuppaa jännittämään uusia kuskeja. Ei aina, mutta satunnaisesti.

Perjantaina eli tänään oli tosiaan vuorossa meidän ensimmäinen koulutunti uuden koutsin valvovan silmän alla, enkä voisi tyytyväisempi olla! Karkki tuli tunnin aikana kokoajan vain paremmaksi ja väläytteli mulle mageita pätkiä, kun vain itse osasin pyytää oikein.


Ehdottomasti parasta tunnissa oli se, että pystyin koko tunnin ratsastamaan kevyellä tuntumalla eikä se hevonen kadonnut alta yhtikäs minnekään. Karkilla ei ollut myöskään mahdollisuutta painaa kädelle, kun tuntuma oli tarpeeksi kevyt eikä sillä ollut siihen vaihtoehtoa, sillä sen piti itse löytää se oma tasapainonsa, miten kulkea eikä tukeutua mun käteen. Tämä ”helpotti” myös omaa työskentelyä, sillä en pystynyt ottamaan ohjista tukea ollenkaan eli jouduin oikeasti keskittymään ratsastamaan istunnalla sekä jalalla. Ihmeellistä, mutta totta, mä oikeasti oivalsin yhden tunnin aikana monta asiaa, kun niiden vaikutus kongreettisesti tuntui oman takapuolen alla Karkin toimesta. Oli ilo työskennellä, vaikka keli ei ollutkaan mikään maan mainioin, mutta Karkki kuitenkin oli. Sain pelkän istunnan ja pienen pidätteen avulla säädeltyä ravista muutaman eri variaation, mikä toi itselleni huimasti parempaa fiilistä kaiken muun ohessa. Sama toistui myös laukassa, tosin alkuun aivan vahingossa.

Mun piti siirtää laukasta raviin, mutta sen sijaan Karkki alkoi vain ottamaan laukassa itseään lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi, kunnes sain sen raville. Tämä kaikki luonnollisesti tapahtui mun omalla istunnalla ja ulko-ohjalla, ilman jäätävää kädellä kiskomista tai ohjassa roikkumista. Joten toistimme samaa toiseen suuntaan, ihan tarkoituksen mukaisesti, vaikka se oli toiseen suuntaan puhdas vahinko. Oli hienoa huomata, että tämä hevonenhan tosiaan osaa säädellä itseään ravissa ja laukassa, kun siltä vain pyytää. En malta odottaa ensi viikon tuntia!


Postauksen kuvat © Kaisa / Muuliprojekti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.