keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Kuulumisia kerrakseen


Tästä on taas jo tovi, kun viimeksi kirjoittelin blogin puolelle, kun se on vain vähän jäänyt. Ei ole ollut oikein kunnollista materiaalia ja aikaa kirjoitella, vaikka into olisi kyllä kova. Kokoajan tuntuu olevan hämärää ja huonoa keliä, joten kuvien saaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Aina silloin kun kuvaajaa ei ole saatavilla, on tietysti hyvä keli. Silloin myös hevonen tuntuu aina super hyvältä ja hienolta, kun ollaan kentällä ilman kuvaajaa. Viime viikkoisella koulutunnilla Karkki oli aivan super hieno, eikä meillä taaskaan ollut kuvaajaa. Tosin tunti oli siihen aikaan illasta, että alkoi jo hämärtämään, joten kuvaajalla ei olisi oikeastaan ollut siinä kohtaa enää mitään virkaa. Hämärässä tai pimeässä otetut liikekuvat kun ei tunnetusti ole mitenkään järin hyviä, onneksi sentään postauksessa otettuja kuvia saatiin edes vähän pelastettua, vaikka nekin on otettu neljän maissa, jolloin alkoi jo hämärtämään.

Hienosti niistä ainakin huomaa mun rikki menneen saappaan, jos ei muuta! Sitä en ole vieläkään ehtinyt viedä suutarille, joten muutamat kerrat on saanut vähän jesaria teippailla. Tosin jokaisella kerralla vetoketju on pysynyt kiinni eikä ole lähtenyt yhtään hirvistämään, kun teipin on poistanut. Tällä viikolla on pakko saada joku rako, milloin ehtii suutarille ajella. On vain yksi tietty suutari, kenelle haluan viedä saappaat korjattavaksi, joten kotikaupungin suutari ei tule kysymykseen. Haluan saada saappaan takaisin oikeasti ehjänä ja kestävänä. Tämä kyseinen saapas, joka on rikki, on vuosi sitten korjattu erään toisen suutarin toimesta ja kuten voi arvata, se ei ollut kovinkaan kestävää tekoa. Kaiken lisäksi sen korjauksessa kesti ja asiakaspalvelussakin olisi ollut parantamisen varaa. Mutta se siitä, palataan niihin meidän kuulumisiin.

Luovuus kunniaan; ei ole sellaista asiaa, mitä ei jesarilla voi korjata. Hyvin pysyy saappaan rikkinäinen vetoketjukin kasassa!

Viime viikko alkoi varsin hyvin ja päättyi myös hyvin! Alkuviikosta mentiin vähän kevyemmin sileällä ja sain oikeasti todellisia ahaa elämyksiä, jälleen kerran. Karkki oli tiistaina vähän spooky, mutta kun itse pysyin rentona ja enkä välittänyt sen spookkailusta, Karkki myös toimi ja rauhoittui. En käynyt siihen "käsiksi" eli en reagoinut millään tapaa, mutta en myöskään jättänyt sitä yksin. En alkanut jännittämään enkä jättänyt ratsastusta siihen, vaan jatkoi juuri sitä tehtävää mitä olinkin tekemässä ja arvatkaas mitä. Se kyttäily loppui siihen, kuin seinään. Karkki ei enää vilkaissutkaan sinne pelottavaan kohtaan kertaakaan, mitä aikaisemmin säikähti, vaan kulki mun alla rennosti ja kuuliaisesti. Samaa toistettiin myös keskiviikon tunnilla, jossa pääpaino oli siirtymisissä. Olin itse vielä kipeänä ja olen yhä, mutta silti halusin päästä tunnille, joten otettiin vähän kevyemmin. Tehtiin nopeita, ponnekkaita siirtymisiä käynnin ja ravin sisälle sekä käynnistä raviin ja toisinpäin. Sain aivan uskomattoman hienoja pätkiä, kun takaosa lähti oikeasti kunnolla käyntiin ja tunsin sen polkevan rungon alle. Tässä kohtaa harmitti, kun ei ollut ketään ottamassa edes videota. Olisi ollut kiva nähdä, miltä se näyttää maasta versus miltä tuntui selkään.

Mutta aina ei voi kaikkea saada, tärkeintä on se voittajafiilis mikä itselle jäi tunnin jälkeen. Karkki oli muutenkin alusta asti todella hyvin orientoitunut työntekoon, mikä oli todella positiivista. Se vain selkeästi alkuun odotti, että kohta mä taas otan enemmän ohjaa ja alan ratsastamaa kädellä. Mutta ei, en tehnyt niin. Mulla on oikeastaan oma ratsastustyyli muuttunut uuden opettajan myötä paljon ja se on ollut positiivista huomata, että se vaikutta positiivisesti Karkkiin. Toki mulla on ohjat tuntumalla, mutta annan sille enemmän tilaa edestä, että saadaan se pois luotiviivan takaa ja mahdollisimman eteen sekä alas, kun sillä on tapana jännittää helposti niskansa ja painua luotiviivan taakse.


Keskiviikkoisen koulutunnin jälkeen oli hyvä ottaa seuraavana päivänä vähän kavaletteja ja virittää Karkki Jennalle valmiiksi lauantain koitosta varten! Luonnollisesti Jenna itse viritteli itsellensä ponin omille säädöilleen ja ne saikin aikaan todella hyviä pätkiä, myös kavaletti-/puomitreeni sujui erinomaisesti. Jenna ja Karkki sai paljon hyviä toistoja ja kaikille jäi todella hyvä fiilis ja odoteltiin innolla lauantaista kilpailukoitosta, mikä sujuikin yli odotusten. Ainakin toisen luokan osalta, mutta koko reissu sujui pääosin muuten yli odotusten. Karkki lastautui hyvin ja käyttäytyi hyvin vieraassa paikassa, sekä se myös jaksoi tsempata itseään pitkän päivän aikana. Selkeästi myös perjantain kevyt juoksutus osui juuri oikeaan saumaan, että Karkki jaksoi lauantaina. Taidettiin siis löytää juuri sopivat valmistautumismetodit meille.

Alla näkyy Jennan ja Karkin lauantainen 80 cm rata, mikä oikeutti tuplanolla suorituksella neljänteen sijaan, ajalla 40,92. En olisi ihan osannut odottaa, että Karkin ensimmäinen 80 cm kisarata menisi näinkin hyvin, mitä meni. Multa meinasi siinä kohtaa henki loppua, kun tajusin, että ne pääsivät uusintaan. Olin niin iloinen jo siitä, että tuli puhdas perusrata ja Jenna pysyi kyydissä sen kakkosesteen jälkeen. Edellisessä luokassa Jenna ja Karkki erkaantuivat toisistaan juuri sen kakkosesteen jälkeen, joten jo pelkän perusradan läpivienti tuntui jo voitolta. Näin ollen Karkki sai itsellensä ensimmäisen ruusukkeen tällä kaudella, toivottavasti ensi kaudella niitä on tulossa monta lisää! Tällä kaudella käydään vielä yhdet kilpailut ratsastuskeskus Ainossa ja sitten taitaa olla kausi taputeltu, yhtä nopeasti kun alkoikin.

linkki videoon - video © Carolina, kuvat © Meeri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.