torstai 7. marraskuuta 2019

Ongelmia ratkomassa


Tiistaina meillä oli koulutunti, jossa päästiin käsiksi meidän suurimpiin ongelmiin, mitä meillä on yhdessä ja erikseen. Yksi suuri ongelma on Karkin kyttäily/säikkyily, välillä ne tulee ihan aiheesta ja välillä aiheetta. Tuntuu, että se on osittain opittu tapa, jolla on hyvä välttää työntekoa ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Useimmitenhan mulla käy niin, että itse siinä kohtaa jännityn ja hermostun, milloin mennään pahasti metsään eikä päästä takaisin siihen hyvään ja rentoon fiilikseen enää koko ratsastuskerran aikana. Nämä kyyläilyt ja säpsyilyt alkavat yleensä siinä kohtaa, kun ilmat alkavat viilentyä. Nyt on pakko kuitenkin todeta, että ne ovat selkeästi lievempiä, kuin aikaisemmin ja ne ovat selkeästi myös vähentyneet. Ilmathan ovat olleet viileämpi jo hyvän tovin, mutta tiistaina vasta ensimmäisen kerran tuli muutamasti säpsyilyt ja kyttäilyt. Siitä huolimatta mulla oli ainoastaan yhden kerran sellainen olo, että pysynkö kyydissä. Muuten vain naureskelin Karkin pöllöilylle. Ainoa vaan, että ne oli oikeasti täysin aiheellisia eikä turhia. Kyllähän ne maneesin humisevat seinät voivat pienen ponin syödä.

Jokaisella kerralla mun pitää vaan muistaa olla itse rentona ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta. En saa itse missään nimessä alkaa ratsastamaan isommalla paineella, en saa luoda Karkille sitä mielikuvaa, että tässä oli joku jännä juttu. Pitää vaan luottaa siihen, ettei se poistu paikalta ja olla todella rentona. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta se oikeasti toimii kun uskaltaa itse rentoutua ja keskittyä vain siihen tekemiseen, eikä miettiä mitä seuraavaksi säikähdetään. Ei saa antaa omalle tai hevosen pelolle valtaa, pitää houkutella se tekemään mun kanssa yhdessä töitä, kevyin avuin. Huomasin selkeän eron, mitä tapahtui kun tehtiin töitä jälleen yhdessä enkä paineistanut Karkkia liikaa. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia, kuin olisin selässä vain hiljaa ja vähän pyydän sitä tekemään, ehei. Tarkoitan tällä sitä, että mun pitää tehdä asiat aivan samalla tapaa, kuin ennen säikähtämistä tai kyttäilyä. En saa muuttaa mitään, en saa jännittyä ja alkaa ratsastamaan kovalla paineella. Ratsastamalla samalla tavalla kuin ennen säikähdystä, kerron Karkille ettei tässä ole mitään hätää, tehdään töitä yhdessä.

Monelle nämä asiat voivat kuulostaa joltain kukkahattuilulta, mutta sitähän se ei todellisuudessa ole. Se on vain tapa, jolla sain Karkin välittömästi takaisin tekemään mun kanssa töitä. Karkki on kuitenkin herkkä hevonen, joka peilaa ratsastajan mielialan välittömästi itseensä. Jos itse hermostun, hevonen hermostuu. Jos itse jännitän, hevonen jännittää. Tämä yksi tunti avasi enemmän mun silmiä siitä, miten tätä pientä hevosta oikeasti kuuluu ratsastaa.


Alkutunnistahan saimme varsin hyviä pätkiä käynnissä sekä ravissa, eikä näistä kyyläilyistä tai säikkyilyistä ollut tietoakaan, mutta ne alkoivat välittömästi kun kaikki kaverit poistuivat maneesista. Jo siinä huomasi mussa itsessäni selkeän eron, olin paljon rennompi kun lähellä oli muita ratsukoita, vaikka olinkin tunnilla ja sain jatkuvasti ohjeita, miten parantaa omaa ratsastustani ja sitä, miten vaikutan paremmin Karkkiin. Oli sinänsä onni, että Karkki aloitti tämän juuri tunnin aikana, sillä sain välittömästi ohjeet miten toimia ja ne oikeasti toimivat Karkin kanssa. Tästä on todella hyvä jatkaa tunneilla ja yksinään, joskin nyt meillä jää treenit hetkeksi väliin kun itse suuntaan viikonlopuksi mökille.

Ensi viikolla kuitenkin jatkamme normaalisti treenejä, joko kentällä tai maneesissa. Riippuen siitä, miten hyvin säätiedotukset pitää paikkaansa. Tällä hetkellä meidän kenttä on kuin betonia, eikä tuollainen pikkuriikkinen kerros lunta yhtään auta siihen. Saisi tulla joko kunnolla lunta tai olla kunnolla plussaa, että kenttä pehmenisi. Jäässähän se ei ole, mutta kova on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommentti näytetään hyväksynnän jälkeen, mikäli se on asiallinen.